Klabbi
Osmo Jokisen runokokoelma Nollapiste vuodelta 1964 on saavuttanut Suomessa kulttimaineen.
Se koostuu tyhjistä sivuista ja muutamista typografisista merkeistä. Jokinen on tiivistänyt teoksensa sanattomaksi, nimeä lukuunottamatta. Jokisen ainoaksi jäänyttyä runokokoelmaa on pidetty sekä vitsinä että vakavana kirjallis-filosofisena kannanottona, mutta joka tapauksessa sillä on kiistaton paikkansa suomalaisessa kirjallisuushistoriassa. Teos käännettiin ilman kääntäjän palveluksia hollanniksi 2004.
Nollapiste painettiin Sisälähetysseuran Raamattutalon Kirjapainossa Pieksämäellä syksyllä 1964. Sen latoi kahdeksantoistakesäinen suonenjokelainen konelatoja Kari Jalkanen, myöhemmin Kari Tapiona tunnettu.
Klabbi kertoi Nollapisteestä puhelimessa. Hänen puhelunsa olivat maratoneja, joissa käsiteltiin maailman asiat juolahtelevalla logiikalla. Tutustuimme Uutisvuodon nauhoituksessa viitisen vuotta sitten. Klabbi hannasi vastaan ohjelmassa esiintymistä, mutta antoi sinnikkään taivuttelun uuvuttamana periksi. Olin Klabbin mielestä lättähattu. Vastoin yleistä käsitystä hän piti sitä meriittinä. Klabbi suunnitteli neljän hengen illanviettoa: hän, Kari Hotakainen ja minä. Ile Vainion Klabbi halusi ottaa mukaan ryhmän turvamieheksi. Hanke jäi aikeeksi.
Viidentenätoista heinäkuuta 1999 seisoin poikamme lastenvaunuja työnnellen Olarin ostoskeskuksen edessä. Vierestä käveli Kari Tapio Olari-Fotoon. Hellou, hän tervehti liikkeen väkeä ovelta. Hän palasi hetken kuluttua polttamaan sikarin pihalle. Yritin näyttää mahdollisimman kuuluisalta, mutta Klabbi ei tunnistanut minua. Hän palasi liikkeeseen ja sanoi: ”Joko? Älä leikkaa samalla lohta.”
Julkaisin Kari Tapiosta kertovan pätkän Kallellaan-päiväkirjassa, joka ilmestyi vuonna 2000. Siinä ihmettelin taiteilijan lohipuheita valokuvausliikkeen ovella. Oliko se huuli? Vuosikymmenten aikana keikkabussin valtavassa paineessa hiilenpalasesta puristunut timantti? Mitä se tarkoitti? Mitä se ylipäätään saattoi tarkoittaa?
Viikkoa ennen kuolemaansa Klabbi jälleen kerran soitti. Hän oli lukenut päiväkirjani. Hänestä oli otettu kuva, jossa hän poseerasi ison lohen kanssa. Sitä hän oli yli yksitoista vuotta aiemmin ollut kehityttämässä Olarin ostoskeskuksessa. Hän vain neuvoi kuvankehittäjää olemaan leikkaamatta lohta pois kuvasta. Niin yksinkertaista se oli. Surrealistinen lausunto muuttui realistiseksi.
Klabbin kanssa juteltiin myös muista nollapisteistä kuin Osmo Jokisen runoilemista. Niitäkin suomalaisen miehen elämään mahtuu, kun maassa ei ole yhtään baaritiskiä, jolla ei tunnistettaisi.
Klabbi oli häikäisevän, hämmästyttävän avoin ja siksi hän meitä sykähdytti. Hänen vilpittömyytensä ja haavoittuvuutensa oli harvinaista ja liikuttavaa. Hänen laulunsa ovat tunnustuksia, synnintuntoja ja anteeksipyyntöjä. Hän saattoi soittaa kertoakseen itkeneensä viikon ajan perheen koiran kuolemaa. Lohduttelin parhaani mukaan.
Klabbi avasi sydämensä. Tällainen minä olen: suonenjokelainen lättähattu, tunteikas perheenisä, sinivalkoinen ääni, suomalainen ikoni. Klabbi ei isotellut eikä pullistellut, koska hänen ei tarvinnut. Hän oli niellyt miljoona kilometriä suomalaista maantietä jo ennen kuin supersuosio sattui kohdalle.
Klabbi syntyi syksyllä 1945. Kuulen nämä suuret ikäluokat kuorona, josta kohoaa yksi ääni ylitse muiden.
Se kuuluu Kari Tapiolle.
Lokoisa kirjoitus Klabbista, sanon, mutta silti,
ei se muuta tilannetta, kuollutta ei hereille
saa edes Portugalin kompastuminen.
Met häälä Ultima Thulessa pohimmaki nyt jotta
sinullekko pirulaiselle soon meän uskottava ja
luotettava kirjoitelman väsäys yhä pystyssä
keekoilevasta Nollapiste Kataisesta.
Jänkäfilosofian tri, kotiäiti, Harmaasusi™
Ilmoita asiaton viesti
…ja eläkeyhtiössä kassakone taas kilahti.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin Mr. jne… näemme kuoleman samalla tavalla!
Kuka viitsisi kaivaa jostakin hiijestä sen ranskalaisten
tutkimuksen eläkevakuutustoiminnasta – sen joka salattiin
kymmenen vuotta ennen kuin joku julkaisi sen?
Jänkäfilosofian tri, kotiäiti, Harmaasusi™
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisia verotetaan puoli vuotta ja sen päälle neljännesvuosi maksetaan pakollisia eläkevakuutusmaksuja.
Monelle täyttä elämää elävälle kuitenkin käy niin, ettei niistä lakisääteisistä maksuista ollutkaan mitään hyötyä vaikka eläkeyhtiö niin väitti ja vouti kävi oikein monen kohdalla käräjäoikeuden päätöksellä perimässä ja ulosmittaamassa.
Menestyvä taiteilija maksaa tuloistaan veroja noin 60% pintaan ja eläkemaksuja sen noin 23%. Sitten kun ei enää ääni kulje ja suu on täynnä multaa, voivat eläkeyhtiöiden herrat kähmiä rahat omiin taskuihinsa kun eläkevastuut pienenivät tältä osin. Eläkemaksut eivät jostain syystä pienene, vaikka eläkevastuut eläkeyhtiöiltä vähenevät.
Tähän voisi laittaa listan vielä eläkeyhtiöiden hallituksissa istuvista joutomiehistä, joiden kontribuutio yhteiskunnalle on vahvasti negatiivinen mutta heidän tulonsa ovat suuret, mutta en viitsi tässä yhteydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä on monesti tullut miettineeksi.
Samaan tulemaan olen päätynyt. Minkäs voi, kun kuolee pois.
Ilmoita asiaton viesti
Noin 20 vuotta sitten eräs espoolainen ohjelmapalvelun johtaja totesi tavatessamme:” Minulla on paljon noin 50 muusikkoa listallani. Yksi heistä on todellinen Timantti. Voisin vaikka luopua muista, mutta timantistani en milloinkaan”!
Katselimme silloin Espoossa videolta, tuon johtajan 50-vuotisjuhlia. Ne pidettiin Espoon vapaa-aika talolla? Muistaakseni.
Pian näiden juhlien jälkeen ohjelmatoimiston johtaja sairastui vakavasti. Ja luopui toimistostaan, muuttaen myöhemmin Espanjaan.
Tämä TIMANTTI oli Kari-Tapio.
Ilmoita asiaton viesti
Tervon kirjoitus on taas pieni taideteos. Epä-älylliset joka paikan kommentaattorit olisivat saaneet jättää tämän väliin.
Ilmoita asiaton viesti
Slurpsis, slurpsis Tervo ja sitten älyllisesti toisia kommentoijia mollaamaan?
Jos sä ”älyllisesti” livot Tervoa ja sanot kirjoituksen olevan pieni taideteos, niin pitäisihän noin ”älyllisen” Pilipalipolititologinkin tietää, että taiteessahan yleensä kysymys on siitä, mitä taide katsojassa herättää.
Jari Tervo: ”Klabbi syntyi syksyllä 1945. Kuulen nämä suuret ikäluokat kuorona, josta kohoaa yksi ääni ylitse muiden.”
Minä kuulen tuossa nekrologin loppulauseeksi kirjoitetussa kappaleessa nykyisen umpimädän ja korruptoituneen suurille ikäluokille luodun eläkejärjestelmän, missä ihmisten elämä ei merkitse loppujen lopuksi mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Kari-Tapio oli viihteen TIMANTTI.
Ari Ojapelto on talouden TIMANTTI.
http://ariojapelto.blogspot.com/2010/08/poliitikot…
http://ariojapelto.blogspot.com/2009/04/miten-lama…
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus Tervolta jälleen kuten odottaa sopiikin. Itsekin Klabbin tunteneena olen ihmetellyt kuinka pitkän matkan Suonenjoen poika kulki. Kunpa pystyisi olemaan itselleen jaympäristölleen yhtä rehellinen. Yritetään.
Ilmoita asiaton viesti
Muistetaan nyt kummiskin että Kari Tapion tunnetuimman kappaleen Olen suomalainen sanoitti Raul Reiman, joka ei jaksanut odottaa yhtä pitkään nollapistettään.
Ilmoita asiaton viesti
Heh..italialainen kappale, jonka suomalainen sanoitti. Ja sitten toinen suomalainen esitti.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta ”Surrealistinen lausunto muuttui realistiseksi.” on erilainen Yle Puheessa. Siellä tuo kohta kuuluu ”Surrealistinen lausunto muuttui 11 vuoden viiveellä realistiseksi.” Tällä nyt ei kovin suurta merkitystä ole, toistoahan tuo vuosiluku periaatteessa on. Huomiona kuitenkin!
Hieno kertomus.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kohdannut Kari Tapion vain pari kertaa. Ensimmäinen kerta sattui, kun nuorena portsarina seurasin taiteilijan vapaa-ajan viettoa karvalakkipubissamme. Täydellinen herrasmies, joka tuli toimeen ja viihtyi kantapeikkojen seurassa. Ei merkkiäkään alentuvasta käytöksestä saati muusta ikävästä.
Toisen kerran noin kymmenen vuotta sitten sain tehdäkseni Kari Tapion haastattelun. Olin jututtanut näitä julkimoita samaan juttuteemaan jo pitkän rivin, ja aihe sekä haastateltavat tympivät.
Etenkin nuorilla tähdenaluilla silmät tahtoivat kellertää nesteen paineesta ja muutamat vanhemmat isot starat, etenkin miespuoliset, olivat jopa töykeitä juttua kärkkyvälle toimittajalle. Mutta ei Kari Tapio. Hän oli jo suuri tähti, eikä olisi tarvinnut tarjoamaamme vähää julkisuutta.
Silti hän järjestämällä järjesti aikaa kannaltaan aivan joutavalle haastattelulle, josta olisi päässyt eroon vain sanomalla ei.
Homma hoitui paremminkin hilpeän tarinoinnin merkeissä. Tiedättehän, ei sillä tavalla, että tähti rönöttää rintakarvat pullistellen tuolillaan, katselee poissaolevana ja vastaa ”joo” ja ”jaa” tai ”Emmä niiku osaa sanoo.” Tai jos haastateltavana on nuori nainen, huuda joka väliin ”Se on iiihanaa!” tai ”Onhan se, tiätsä, ärsyttävää, niikus!”
Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi taas kerran se, että Kari Tapio on aidosti hyvä jätkä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaunis muistokirjoitus Jari Tervolta – kiitos ja kumarrus. Osan kommenteista voisi muuten jättää omaan arvoonsa, mutta kun sitä arvoa ei ole…
Ilmoita asiaton viesti
Kommentit on samaa tasoa kuin suuren ”kirjailijan” muistokirjoitus. Kun ei osaa kirjoittaa niin ei osaa.
Ilmoita asiaton viesti
Heitin juuri ”Olen suomalainen” levyn lattialle.
Ilmoita asiaton viesti
No kun en ole kirjautunut, ja homma on lähtenyt täysin sivuraiteille.
Niin mitäs tästä:
-Luonto-Liitto järjesti mielenosoituksen perjantaina (10.12.) Suomen susien pelastamiseksi Helsingissä.
Mitä helevetin susia pelastetaan Helsingissä? Missä on Helsingin sudet? Sipoon sudet on syöty. Mutta Helsinki on täynnä citykaneja?
Miten voi tähän vastata polkupyöräilemällä lumihangessa, kun kaupungin virheet kommarit on päättäneet, että ilmasto lämpenee ja lumet sulaa juhannuksena.
Kyllä, minäkin heittäisin lattialle levyn olen suomalainen. Kiitos Janne G, vielä enemmän kiitoksia Timo A, mutta suurimmat kiitokset kollektiiviselle tyhmyydelle. Jota voidaan vaikka peilailla tällä:
Kari Tapio: Jälkemme hiekalla
http://www.youtube.com/watch?v=-An0pd2-STU
Ilmoita asiaton viesti
Pustattaa lukea Jari Tervon tekstiä, jossa edes mainitaan sana Raamattu!
Ilmoita asiaton viesti
Teillä halla-aholaisilla on kyllä jäänyt PAHASTI neula samaan raitaan. Heitelkää ite Koraania ihan niin kujin mielenne tekee. Raamattuakin joutaa samalla nakella. Antakaa Tervon nyt kuitenkin kirjoittaa. YKSIKÄÄN teistä ei yhtä monipuolisesti ja asiallisesti kirjoita mistään asiasta. Ei ainakaan se Halla-aho tai tämä Soini. Ja ketäs teitä nyt muiat olikaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mestari kirjoittaa aina asiaa. Samaa asiaa. Ja neula liikkuu samaa raitaa. Älä turhaa lausu mestarisi nimeä. Kyllä kansas tietää.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan Karille tehty sydänoperaatio, ja olihan hänen elämäntapansa kuluttava, ja olihan hän täyttänyt 65. Olihan hän varmaan jonkinlaista tilastollista riskiryhmää.
Siitä huolimatta uutinen hänen kuolemastaan yllätti täysin. Kari oli ehtinyt muuttua lähes instituutioksi, käsitteeksi, ikoniksi ja legendaksi (kaikkia jalustallenostavia ilmauksia käyttääkseni), eikä sellaista miestä oikein ymmärrä pitää yhtenä meistä, tavallisena kuolevaisena.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt ajatellaan tätä keskustelua, ja koko keskustelua oikeastaan tällä viikolla. Siitä mistä ei ole puhuttu.
Näin Karin isoihin kenkiin, parit kenkäparit lisää:
http://haapavaara.wordpress.com/2010/12/10/tanaan-…
Elo jatkuu
Ilmoita asiaton viesti
No onhan se niin v. hienoa, että julkkikset tuntevat toisiaan!
Kuolema! Se se kylmä toveri! Se se vasta on hieno tuttavuus!
Etenkin, kun rovaniemeläistaustainen, TV:stä tuttu julkimo pääsee kirjoittamaan joka perjantaipullonhintaiseen blogiinsa nekrologin lämminhenkisesti ”hyvästä ystävästään”! Noh, Ile Vainio ehti ensin.
******
”10.12.2010 10:56 Jari Tervo Osmo Jokinen, Kari Tapio, Kari Hotakainen, Koneladonta, Runous, Suuret ikäluokat”
Tuossa on maininta suuret ikäluokat. En tiedä, miksi se on kirjoitettu isolla?
Ilmoita asiaton viesti
Pyydän anteeksi Jari ”tunsin-Kari-Tapion-niin-hyvin” Tervolta, että en ole käynyt googlaamassa ”Koneladonta”-hakusanalla yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä hiekkaa sun esinahan alla on?
http://www.youtube.com/watch?v=mACqcZZwG0k
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus Suuresta suomalaisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Jari Tervolla on kyllä hämmentävän upea taito kirjoittaa nekrologeja. Kesällä Helsingin Sanomissa on ollut Tommy Tabermannin muistokirjoitus oli itkettävän kaunis kuvaus kahden miehen ystävyydestä.
Kiitos tästäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kari Tapio ansaitsi tämän kaiken tarinoinnin ja suuren filosofoinnin. Hieno mies.
Ilmoita asiaton viesti
Jari se osaa kirjoittaa, ja lukeminenkin sujuu mallikkaasti, kuuntelin tekstin radiosta. Kari se lähti kuten elikin, olisiko toisin halunnutkaan. Muistoa kunnioittaen.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli osat olisivat vaihtuneet ja negrologin aiheena olisikin nyt ollut Jari Tervo, niin ehkä parhaat muistosanat Jarista olisi esitetty laulaen arkun äärellä. Raamatusta ja uskonnosta voimia löytäneen Kari Klabbi Tapion tulkitsema Myrskyn jälkeen-jäähyväistervehdys olisi luonut kirjailijan hautajaisiin käsinkosketeltavan herkän tunnelman.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Nekrologia ei pidä sekoittaa negrologiaan.Sellaisen kömmähdyksen voisi tehdä ainoastaan elämään ja työhönsä väsynyt lehtineekeri.
Ilmoita asiaton viesti
PPS. Tai elämäniloa pursuava ja illan keikan laulujen sanoja muisteleva nuori konelatoja.
Ilmoita asiaton viesti
Kari Tapiolla RIP oli kieltämättä poikkeuksellisen hyvä äänenväri ja ulosanti. Samaa tasoa kuin Olavi Virralla tai Tapio Rautavaaralla. Täysin tunnistettava oma ääni. Hän olisi vielä tarvinnut tuottajan joka olisi kopauttanut kepillä takaraivoon aina kun Kari sortui säkeiden lopputavujen korostamiSEEN. Parhaimmillaan hän olikin nopeammissa kappaleissa joissa ei ollut aikaa makustella sanoja. Paremmissa levytyksissä sitä märehtimistä ei esiintynyt kuitenkaan juuri lainkaan. Silti moni karaokelaulajakin matkii Kari Tapion fraseerausta pahimmillaan, ja se vasta on hirveää kuultavaa mielestäni.
Jos katsotaan ihan myydyimmät laulajat ne ovat niin hyviä kuin ovat juuri siksi kun heillä oli joko mistä-lie-syntynyt tiukka itsekritiikki, taikka jollakin kumppanilla oli levytystilanteessa alati kanttia nalkuttaa maneereista ja laulattaa 100x uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos taas lämpimästä kirjoituksesta. Karin tapasin joskus olematta kuuluisa. Me suuret ikäluokat harvenemme, kun me suuret yksi kerrallaan poistumme parravaloista.
Ilmoita asiaton viesti
Kallellaan on ensimänen kirja joka sai minu kiinnostumaan kyseisestä kirjalijasta.
Mitä Kari Tapioon tulee niin yllätävän suurelle osaslle suomalista hän oli tosi täkeä laulaja. Tytyy myöntää että maxsimissan häellä on vajaa 10 kappaletta jo voin hekilökohtasesti kuunnella.
Mitä Tervon kirjoituseen tulee se on taaskin osuva.
Ilmoita asiaton viesti
En ole Jari Tervon kanssa ollut aina samaa mieltä asioista näillä nettipalstoilla kirjoiteltaessa, mutta näitä aidoilta ja lämpimiltä tuntuvia muistokirjoituksia hän osaa kirjoitaa. Pohjoisen miehen tunne-elämä ei siten ole ainakaan vielä ihan latistunut city-jupin tasolle.
Täällä edellä Kari Tapiota verrattiin Olavi Virtaan ja Tapio Rautavaaraan. Kyllä tämä kolmen kopla muodostaankin oman alueensa ehdottoman huipun suomalaisten mieslaulajien joukossa – muut tulee kaukaa perässä. Yhteistä ja ainutlaatuiste heille on nimenomaan se, että heidän antinsa ei perustu pelkästään musiikkiin, vaan he ovat lisäksi omalla persoonallaan antaneet ainutlaatuisen kestävän lahjan tälle kansakunnalle. He eivät ole mitään muotien ja trendien oikkuja, vaan jotain syvempää.
Ilmoita asiaton viesti
No joo kyllä minä ositain ymmärrän sitä emistöa suomalasista jotka arvostavat Kari Tapiota.
Olen sitä supolvea meille Alber, Cisse ja titysti Juce ovat kovempia kun edesmennyt Kari Tapio. Onhan tuolta rock puolelta viikatemies käynyt useasti kylässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja urheilupuolelta meni Viikinki ihan vastikään. Ja komiasti menikin.
Samat lätinät täältäpäin. Klabbin musa ei oikein ikinä napsahtanut noiden mainitsemiesi edesmenneiden mestarien malliin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittamani muistokirjoitus säveltäjä- ja sanoittajakollegoiden puolesta:
http://www.elvisry.fi/
Vuoden takainen haastattelu
http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content…
Lähiaikoina julkaistaan tuosta joku pätkä myös videona Populaarimusiikin Museossa
pomus.net
Henkilökohtaisemmat näkökulmat kerron sitten merkittävästi myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Edellä mainittu Tabermanin muistokirjoitus ja nyt lukemiani ovat hienoja kiteytyksiä ihmisistä, joita ei enää ole.
Kukahan kirjoittaa elävistä ihmisistä tarinoita, jotka ovat hienoja kiteytyksiä.
Vai onkohan niin, että ihminen on eläessään niin kiteytymätön, ettei häntä saa taipumaan tarinaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Isot miehet tappelee kuin ämmät yhdestä kirjoituksesta. Kuka kirjoittaa negrologia kenestäkin? -hyvä että edes kirjoittaa! Suomi kun on niin pieni, että jos on julkisella alalla, niin pakostakin kaikki tuntee toinen toisensa pompun tai kahden kautta vähintään. Pyytäisinkö Jari Tervon ”kosteaan” neuvotteluun negrologini kirjoittamista varten? -sisältää prologin, epilogin ja romaanisarjan. Eläköön sananvapaus! Hyvä Jari!
Ilmoita asiaton viesti
Pitkän kymmeniä vuosia kestäneen korpivaellukseni jälkeen olen palannut sinne mistä joskus lähdin etsimään työtä ja toimeentuloa. Vapaa-ajan harrastuksiin ”siellä kaukana jossain” kuului ja kuuluu yhä edelleen kirjallisuus. Jokaisella teoksella on ollut tekijänsä mukainen sielu ja kuvakielensä (kuten on tämänkin lehden kirjoittajilla ja kommentoijilla).
Jari Tervolla on tyylikäs, selkeä ja helposti luettava esitystapa, jota arvostan hyvin korkealle. Kaunista äidinkieltämme ”rääkätään” nykyään aivan vastuuttomasti; on kai hienoa leikkiä ja päteä sivistynyttä sekoittamalla ja mokeltamalla muiden kielten sanoja ja sanontoja Suomen kieleen.
Arvosteluja ja arvioita teemme jokainen omien mieltymyksiemme ja vakaumuksiemme mukaan, joten olen vilpirtömästi sitä mieltä, että Tervon esitys laulajan muistolle on todella vaikuttava ja hieno kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Olkoon persoonaansa sitten millainen tahansa, mutta kyllä laulutaitojensa ja lahjakkuutensa ansiosta suomalaisten miesartistien kirkkaampaan kastiin kuuluu Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Mauno Kuusiston ja Kari Tapion lisäksi myös Tapani Kansa. Tapsa Kansa ei tosin ole kuollut ja hyvä niin, mutta voihan sitä arvostusta ja tunnustusta antaa elävällekkin taiteilijalle, vaikka suomessahan kuollut taiteilija on aina parempi kuin elävä jos/kun ihmisten kommentteista voi päätellä nyt kun hän on kuollut.
Sellaisetkin tyypit, jotka eivät Karista ja häenen musiikistaan välittäneet tuonttaivaallista häneen eläessään ovat nyt suu vaahdossa hehkuttamassa ja ylentämässä hänet messiaaksi ja pyhimykseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kari Tapio menetettiin mutta onneks meillä on vielä Anssi Kela. (vitsi)
Ilmoita asiaton viesti
Kun suomalaisten tunteiden tulkki – yksi heistä – poistui lopullisesti näyttämltä, saimme oppia hänen lempinimensä, joka monelle ei tuttu ollutkaan. Klabbi on poissa – mutta mistä tuli tämä lempinimi? halko tulee mieleen, mutta varmasti sanelle on joku oikeakin selitys.
Suomalaisuuden tulkkeja laulurintamalla on ollut muitakin, kaikki persoonallisia ja hienoja esiintyjiä – Tapsa Rautavaarasta ja Olavi Virrasti Kirkan ja Juicen kautta Irwiniin. Kaikkien poismeno on saanut kyyneleet monen suomalaisen silmään – kuten nytkin kävi.
Sateenkaaren pää – onko sitä…?
Mukava kirjoitus, kiitos. J. tervo!
Ilmoita asiaton viesti
Sukunimi Jalkanen?
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut kirja Kallellaan narmasti kymmenen kertaa. Joka kerta olen jäänyt miettimään onko tuon Olarissa kuullun lohenleikkaamislauseen merkitys selvinnyt Jari Tervolle. Ei näköjään jäänyt mysteeriksi. Onneksi.
Ilmoita asiaton viesti
Päällikkä lähti, mutta juna kulkee!
Oli surullinen kotiintulomatka työkeikalta, kun koneessa sai eteensä lehden , josta selvisi Karin lähtö.
Jalkanen oli aito sälli suoraan Suonenjoen lakeuksilta.
Ääni ei kun parani , kun ikää tuli
Valitettavasti vaan yläkerran orkesterin pomo otti solistin omaan käyttöönsä!
Osanottoni omaisille ja myös Paulalle jaksamista.
Antsa
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää tekstiä. Voisin lisätä vähemmänkin kauniit asiat, mutta en näe siihen syytä. Pääasia on, että teksti oikeasti heijastaa itse miestä. Se että olen kyseenalaisilla tavoilla ’auttanut’ laulajaa, ei muuta sitä etteikö ne olisivat olleet poikkeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Vai että Suonenjoen lakeuksilta? Seinäjoella saattaa ollakin lakeuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Copy-paste journalismi, jota myös minäkin nyt harrastan
http://haapavaara.wordpress.com/2010/12/13/copy-pa…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli niin kaunis ja kunnioittava muistokirjoitus Kari-Tapiosta ettei mitään lisättävää,kiitos Jari Tervo.
Ilmoita asiaton viesti