*

Jari Tervo

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Beatlesin parhaan kappaleen valinnassa epäröin

Mistä tietää, että amerikkalainen aikakauslehti Rolling Stone on suuri tiedotusväline? Siitä, että kun se valitsee The Beatles -yhtyeen sata parasta laulua, sen ei tarvitse perustella valintojaan. Näin vain on, koska lehden toimittajat ovat näin päättäneet.

John Lennonin syntymän seitsemänkymmentävuotispäivä ja kuoleman kolmekymmentävuotispäivä osuvat hyvin lähekkäin tähän syksyyn. Siksi Rolling Stonen valinta kaikkien aikojen parhaaksi Beatles-kappaleeksi ei yllätä. Se on A Day In The Life.

Kappalevalinta on rock-poliittisesti korrekti. Se on väliosaa lukuunottamatta Lennonin säveltämä, sanoittama ja laulama ja se päättää vallankumouksellisen Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin. Se on kaiken lisäksi hieno laulu, ja kaikki muistavat nyyhkäistä asian mainitessaan, koska Lennon murhattiin kotinsa eteen New Yorkissa joulukuussa 1980.

John Lennon on rockin ja populaarikulttuurin ikoni. Surin Lennonin murhaa kolme päivää kaksikymmentäyksivuotiaana kirjallisuuden opiskelijana ja tuoreena esikoisrunoilijana. Purin murhetta Hankkijan talon kellarin betonibaarissa. Lennon kannatti rauhaa ja rakkautta. Kun pitää häntä Beatlesin toiseksi parhaana säveltäjänä, kannattaa tietysti, loogisesti, sotaa ja vihaa.

Beatlesin parhaan säveltäjän Paul McCartneyn lopullisesta suuruudesta puuttuu noin viisi luotia. Kun Rolling Stone valitsee parhaaksi Beatles-lauluksi Lennonin sävellyksen, samalla Lennonin murhan traaginen valo lankeaa myös lehden ja erityisesti sen toimittajien päälle. On se niin jylhää.

Beatlesin parhaan kappaleen valinnassa epäröin Yesterdayn ja Let It Ben välillä. Molemmat ovat Paul McCartneyn säveltämiä, sanoittamia ja laulamia. Koska en ole suuri tiedotusväline, perustelen valintani.

Yesterday on intiimi laulu rakkaudesta ja menetyksestä. Eilen vielä oli kaikki hyvin. Sanoituksellinen keksintö vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta vasta sen jälkeen, kun se on kerran keksitty. Aina minua on Yesterdayssa kuitenkin vaivannut vahva jousitus, edestakaisin vellova murhe. Dramaturgisesti kappale ei kaipaa jousia lainkaan. Kaikki tunne on jo sävellyksessä, McCartneyn äänessä ja kitarassa. Jouset on tuotu mukaan vahvistamaan sitä, mikä ei vahvistusta kaipaa.

Yesterday on murheen laulu, mutta Let It Be lohdun. Laulun innoittaja on Paul McCartneyn äiti Mary McCartney, joka kuoli syöpään neljäkymmmentäseitsemänvuotiaana vuonna 1956, kun Paul eli vielä pahinta murrosikää. Harvoin tällaisesta menetyksestä toipuu.

Paul McCartney hautoi menetystään kolmetoista vuotta ennen kuin se kirkastui lauluksi. Let It Be -kappaleessa laulajalle saapuu hänen pimeimpänä hetkenään tuomaan lohdun ja viisauden sanoja hänen edesmennyt äitinsä: ”When I find myself in times of trouble Mother Mary comes to me, speaking words of wisdom, let it be.” Laulajan äiti muuttuu laulussa siis Äiti Mariaksi. Näin näkyvät liverpoolilaisen McCartneyn irlantilais-katolilaiset juuret.

Kuuntelin Yesterdayn ja Let It Ben molemmat viiteen kertaan ratkaistakseni niiden keskinäisen paremmuuden. Let It Bestä kuuntelin tietenkin Phil Spectorin jousimatoista ja enkelkuoroista puhdistetun version. Nyt ymmärrän etten voi julistaa Beatlesin parasta kappaletta.

Se kertoo heidän lauluistaan vain hyvää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (153 kommenttia)

J. Gagarin

Kyllä John Lennonilla oli vastaavanveroisia myös. Esimerkiksi Eleanor Rigby, niin sanoituksensa, sävelensä ja sovituksensakin osalta (jopa ja varsinkin niine jousineen) on jotain ainutlaatuista.

Vieras (nimimerkki)

Eleanor Rigby on kyllä Maccan biisi...

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Minä olen penskasta alkaen fanittanut John Lennonia. Nuorempana osasin kaikki beatleslyriikat ulkoa. Nykyään tulee vähemmän kuunneltua, mutta mielestäni edelleenkin I am the Walrus on maailmankaikkeuden paras biisi. Ihan huippu, sanoitus varsinkin.

Paul Mccartneyta en niinkään osannut arvostaa ennen kuin parikymppisenä kun aloin itse soittaa sähköbassoa. Varsinkin A day in the lifen bassokuviot olivat aivan mieletön kokemus oppia soittamaan.

Huom! Gagarin, mun mielestä ER on Paulin käsialaa?

Vieras (nimimerkki)

ei pehmo balladipoikaa McCartneytä sovi Suomessa arvostaa.

Helter Skelter, Why don't we do it on the road...Long Tall Sally.

Minusta paras on Abbey Roadin B -puoli.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Just rupesin kuuntelemaan tätä http://www.youtube.com/watch?v=38eYeLsYnhs&feature... :D On muuten pikkasen hieno. Paulin biiseistä lempparini on ehkä kuitenkin I've just seen a face, joka on aivan mielettömän hyvä kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Abbey Road on kieltämättä yksi maailman parhaita levyjä. Se on semmonen levy, että kun on yksin kotona ja kaverina 6päkki olutta, niin abbey road on just hyvää seuraa.

Mr. Conspiracy Intl. (nimimerkki)

"...they are the eggmen.
I am the Wahlroos, goo goo g'joob...."

Laulaakohan Nalle ton kohdan noin? :)

Mr. Conspiracy Intl. (nimimerkki)

Rolling Stone on suuri lehti:

http://www.rollingstone.com/

Aika paljon politiikkaa. US tuskin saisi Yhdysvaltain presidentin haastattelua?

Kivasti kulkee muuten sivuittain nuo "pääuutiset" samaan tapaan kuin "pääpuheenvuorot" US:n Puheenvuoro-palstalla :)

Vilho Juntunen (nimimerkki)

http://www.youtube.com/watch?v=kHD5nd3QLTg
Tämä on paras Beatles-kappale!
tv. Ville

Vie rahat (nimimerkki)

"Imagine" ehdottomasti. Se kumoaa ajan ja kumpuaa ikuisuudesta. Siksi se tulee aina vain uudelleen pintaan.

h.j.j (nimimerkki)

Ei ole Beatleksen biisi, sitä patsi kyseinen kappale on karsinyt iflaation soiteaa aina kun jotai on tapahtunut.

M-T Heikka

Mie en ole "penskasta asti" fanittanut oikein mitään. Nyt aikuisiällä ymmärrän kumminkin olevani idiootti, kun en tiedä musiikista juuri mitään. Puolustuksekseni sanoisin, että eihän siitä raatiosta tullu muuta kuin se Lista, vai tuliko.

Nytpäs meillä on kumminkin tämä Youtube, voin tutkiskella.

Tämä ei liene parhaimpien joukossa, mutta ihan Jees. Kulostaa se ainakin korviini jotensakin tutulta.

Yellow Submarine
http://www.youtube.com/watch?v=e_cwWP5Qf1k

J. Gagarin

Edellä on huomautettu Elanor Rigbyn kirjoittajasta. Muistan, että kun levy ilmestyi, sitä sanottiin osoitukseksi John Lennonin runoilijalahjoista. Chekkasin wikipediasta ja siellä sanottiin:

"The song was written by Paul McCartney, but credited to Lennon/McCartney"

ja

"Lennon was quoted in 1972 as having said that he wrote 70% of the lyrics,[10] and in 1980 claimed that he wrote all but the first verse"

joten nuo kaksi riitapukaria eivät ilmeisesti asiasta koskaan päässeet yksimielisyyteen. John ei enää ole puolustamassa itseään.
Mutta yhtä kaikki, olette oikeassa, se ei ole kiistaton Lennonin tuotos.

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

Vauvakirjani mukaan mie opin konttaamaan samana päivänä jolloin John Lennon ammuttiin. Varmaan joku enne.

Vilho Juntunen (nimimerkki)

Oho, höpsistä Helena!
Etkö Sinä tee sitä vieläkin?
tv. Ville

Käyttäjän ohohupsis kuva
Helena Eronen

No parempihan se on osata kontata kuin että ryömisi naama ravassa... kuten esim. sie :)

J. Gagarin

Minä puolestani ammuskelin rynkyllä samana päivänä Upinniemessä. Olikohan sekin enne?

Vilho Juntunen (nimimerkki)

Osuit naulan kantaan mutta tarkoitin että päivisin Sinä
varmaankin konttailet lasten kanssa ja iltaisin isännän.
tv. Ville

Vieras (nimimerkki)

Lennonin sanotaan McCartneyn kiusalla väittäneen 70-luvun alussa Eleanoria omakseen.

Paras indikaatio näissä on esittäjä - ja se on Sir Paul yksin.

Joten asia on toisin päin - se ei ole kiistattomasti yksin Mccartney tuotos. Ja George Martinin - hän on todistamassa

http://en.wikipedia.org/wiki/Eleanor_Rigby

Eleanor Rigby" is a song by The Beatles, simultaneously released on the 1966 album Revolver and on a 45rpm single. The song was written by Paul McCartney, but credited to Lennon/McCartney.[1] With a double string quartet arrangement by George Martin.
Lennon was quoted in 1972 as having said that he wrote 70% of the lyrics,[10] and in 1980 claimed that he wrote all but the first verse,[11] but Pete Shotton, Lennon's childhood friend, remembered Lennon's contribution as being "absolutely nil".[12] Donovan also reported that he heard McCartney play it to him before it was finished.[13]

http://www.youtube.com/watch?v=y8z5po4lHAA

Veli Pesonen (nimimerkki)

Voihan bärss, Eleanor Rigbyn on säveltänyt Paul McCartney kokonaan ja enin osa sanoituksesta on McCartneyn käsialaa myös. Sovitus on kokonaisuudessaan George Martinin, mikä taitaa olla Yesterdayn ohella ainoa tapaus; esimerkiksi Strawberry Fields Foreverin sovituksesta vastaa enimmäkseen Paul McCartney.

Tervo ansiokkaasti viittaa rockpoliittiseen korrektiuteen, mikä näkyy myös esim. Wikipedian miljoonissa artikkeleissa, onhan Wiki ns. demokraattista tietoa. On myös toinen korrektiuden laji, ja se on ns. fanikorrektius, joka painostaa pitämään asioita jotenkin tasapainoisina ja tasapuolisina. Macca teki kuitenkin enimmät sovitustyöt, esimerkiksi.

Lennonista luotu julkinen imago, minkä luomiseen hän kyllä itsekin taisi osallistua ja rouvansa vielä enemmän, häiritsee edelleen asioiden oikeaa hahmottamista, kun Beatlesista puhutaan.

Todellinen kiista koskee nykypäivänä enää vain yhtä ainutta kappaletta, ja se on In My Life. Se on kiistatta Lennonin teksti, jonka hän väitti säveltäneensä mutta McCartney on myös väittänyt säveltäneensä sen kokonaisuudessaan Lennonin valmiiseen tekstiin tämän kotona Kenwoodissa. Uskon McCartneya tässä johtuen psykologisista asioista, Lennonin muisti on osoittautunut joissain 70-luvun haastatteluissa vähemmän tarkaksi, ja kappale sisältää muutamia McCartneylle ominaisia melodisia liikkeitä. Cembalolta kuulostavan pianosoolon on säveltänyt kokonaisuudessaan George Martin. Toinen yhtyeen ulkopuolisen henkilön säveltämä soolo kuullaan kappaleessa For No One, jonka käyrätorvisoolon sävelsi taiteilija Alan Civil itse.

Vieras (nimimerkki)

Entä Lady Madonnan saksofoni? Varsinainen soolo on tosin vasta Love-albumilla, jostain syystä. Clapton tietty While my... No, Billy P oli vain taustalla. Pianoa Martin tietty soitteli, sitaria Shankar. Laulamassa oli mm Jagger=). Orkesterit parissa...kuka puuttuu?

Muistelin, että A day in the life'n orkesteriosuuden nauhoituksessa eesaun kädet olivat vahvasti mukana - Lennonia ei tainnut näkyä niin paljon.
http://www.youtube.com/watch?v=XWjVffR5EdM

Vieras Lastman (nimimerkki)

Melkein kaikki Beatles kappaleet on hyviä, vaikea se on nimetä, mikä olisi paras, mutta yhtyeenä Beatles hakee vertaistaan, yhtä hyvää yhtyettä ei vielä ole löytynyt, saas nähdä löytyykö koskaan.

thetimo (nimimerkki)

Lennon ja Rock? Nelikymppiseksi mennessä en ole koskaan ymmärtänyt tuota sanaparia. Rockia ei soiteta puku päällä. Jonkinlainen poprock-fuusio menettelisi, mutta rock on kokonaan jotain muuta. Elvis, Chuck Berry, Motörhead, Hanoi Rocks... Nuo ovat rockia.

Janne G Pirinen

...Godfathers, The Jam, Dr Feelgood. Puvut päällä.

Hannu Juurmaa

Vähä myöhempää aikakautta mutta toimii 10:pällä.

Vieras (nimimerkki)

Rock oli nujerrettu, kun Beatlet astuivat arenalle. Kitarabändit mennyttä aikaa. Oli Cliff Richard, nättiä iskelmää.

Esille päästäkseen piti luopua nahka-asusta. Tukanhan olivat napanneet saksalaisilta beatnikeiltä - roomalaista tyyliä. Samoin bootsit. Puvut olivat..erilaisia ja tiukoilla housuilla kuten Rutles kertoo =).

Alimpana on pari pätkää, kun rokkia soitetaan puku päällä. Ehkä yllättää.
Ja paras rockääni oli...kenellä?

Vieras (nimimerkki)

Paras Beatles-kappale minun mielestä on George Harrisonin While My Guitar Gently Weeps.

buuri johannesbuurista

Kas, olemme Tervon kanssa saman ikäisiä. Itse olin just päässyt armeijasta ja opiskelin ensimmäistä syksyä.

Kuka John Lennon... ei paljon hetkauttanut. Beatles... niskakarvat inhosta nousee vieläkin pystyyn. Koska Animals oli/on rautaa.

Hannu Juurmaa

Yllätvä veto Tervolta hän mainitsi joskus josain että ei tidä musiikissta mitää. Beatles ja Rorllarit ovat kyylä 60 luvulla saaneet ikonin aseman. Siihen aikaa oli The Who ,Animals ,The Yardbirdi ,Pink Floyd aloitti ja taisi Deep Purplekin aloitella.
Beatleksen musiikki on aika pehmeätä verattuna edellämainituihin tuotutksiin samaan aikaan.
Mitä Lenon McCartney yhteistyöhön tulee se toimi niin kaunakun ennenen kun naiset tulivat kuvioihin. Mitä Let It Ben kappaleseen tulee niin sinkku vaesio on ihan OK ,mitä Lp vaersio Pihl Spectori soundit eivät ole edukseen, vaikka suuri ylesö siitä Lp versiosta pitääkin.
Sammainen tuottaja taisi tuotaa myös yhden The Ramoneksn lp mitä piti tulla dändin läpilyöti, mutta ei tullut.
Mitä Lenonin politikoitiin tulee niin se ei kästykseni mukaa ollut oiken suotavaa silosees Jenkkilän ulko politiikaan peilaten.
Ise olen saanut ylianostusen sekä Beatleksesta ja Rollareita ,varsiki kun erehdyn käymässä katsomassa Rollalit viimeksi kun bänti mokasi Helsingin keikan Sadikalla.

Vieras Vieras (nimimerkki)

"Itse olen saanut ylianostusen sekä Beatleksesta ja Rollareita ,varsiki kun erehdyn käymässä katsomassa Rollalit viimeksi kun bänti mokasi Helsingin keikan Sadikalla."

Rock 'n' Roll (+minä myös) on saanut yliannostuksen katsojista joille bändin pitäisi soittaa siisti ja puhdas nostalgiapaketti dinojen ajoilta. Ja sitähän stadionrock pahimmillaan on. Oopperaa /nahkafarkkurotseissa.

Rolling Stones pon siihen nähden pysynyt yllättävän viriilinä tapauksena. Ennakkoarvaamattomuus on stadionrockin ainoa kiinnostava elementti!!

h.j.j (nimimerkki)

Mikä soundid ovat Rollreiden keikkalla aivan poskelaa ja tekniika ei tominut, nostgia oli kaukan musiikista, mutta t-paita mikä jäi mukaan keikalta oli hyvä. Sitäpaitsi The Who kävi 2 viikoa myöhemmin samana vuonna Harwall areenalla se bändi poki tosi hyvin, vaikka laulajalla oli äänen kanssa ongelmia vilustumisen takia, muut hän yriiti lopuun asti eikä lyönyt läskisi keikaa. Muutenki homma toimi kun juna," kun ovat aikatalusaan".

Joonathan joonathan (nimimerkki)

Asianlaita on, kuulkaa ihmiset, sillä lailla, että Pauli teki Beatlesin parhaat kappaleet. Eleanoora jo mainittiin, mutta itse rankkaisin yhdelle kolmelle korkeimmista palleista ainakin tämän: Got to Get You into My Life. Kyllä Jouniltakin irtosi ja kärkikolmikkoon menee häneltä I want you (she so heavy).

h.j.j (nimimerkki)

Kaikki ovat haekutanee muita paitsi Ringoa, mikä ei kyläkää kuulu rumpaleden aateliin muuta oli hyvä lisä bändiin.

Partiohavyton (nimimerkki)

Lastman oli oikeassa. Kivoja kommentteja hyvälle Jari Tervolle.

Kiitos Pekka Siikala. Oli hyvä biisi.

Lisää Beatlesiä piristykseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=Xzrhx2SffE4&feature...

Markus Lehtipuu

Oikeastaan Rock'n'Roll Music on maailman paras cover-versio. Alkuperäinen Chuck Berryn versio jää varjoon, kun liverpoolilaiset jauhonaamat antavat palaa.

Mutta Beatlesin omista biiseistä on vaikea valita, paitsi että oma listani valitaan alkaen Sgt. Pepperistä, ja kyllä McCartneyn biisit vaikuttavat musiikillisesti lahjakkaammilta:

Your Mother Should Know
Penny Lane
I Will
Maxwell's Silver Hammer
Long and Winding Road

Mutta ykköseksi laitan ehkä yllättäen Abbey Roadin B-puolen sikermän, josta nousee kivoimmaksi She Came in through the bathroom Window.

Vieras (nimimerkki)

Älä unohda Revolveria eikä Rubber Soulia. Edellinen voipi olla Pepperiä parempi tuotos.

I saw her standing there
All my loving
And I love her
Paperback writer
We can work it out
Can't buy me love
For no one
Got to get you in to my life
Yesterday
Eleanor
Here there and everywhere
A world without love
I'm looking through you

Allan (nimimerkki)

Parhaan biisin valinta on kyllä melko mahdoton ainakin mulle kun en kykene valitsemaan edes parasta älppäriä, kaikki kyllä löytyy vinyylinä ja neljä ekaa oikeaoppisesti vielä monona.

Mutta jostain syystä huomaan että aika usein viheltelen "across the universe" biisiä.

Eeva V. (nimimerkki)

Mulla on ihan sama fiilis, kun Allanilla. Pidän myös biisistä "The long and winding Road".

Olen näköjään jotenkin kirjautunut ulos blogeista...pitääpä kirjautua takaisin:)

Hauskaa viikonloppua:)

EV

Allan (nimimerkki)

"The long and winding Road" on kanssa tosi hieno. Me oltiin niin köyhä perhe että saatiin levysoitin aika myöhään (itse hommasin)ja "Let It Be" oli mun eka levy. Jokunen vuosi sitten hankin sen "naked" version vinyylinä ja se on oikeastaan vieläkin parempi.

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Kerrankin kunnon aihe.

Beatleseilla on monta parasta kappaletta. Yksi niistä on Norwegian Wood vaikka tieto otsikon merkityksestä vähentääkin kappaleen universaalia liedeyttä.

Lennon–MacCartney -pari on opettavainen esimerkki luovuudesta. Sir Paul on säveltänyt kymmeniä ellei satoja kappaleita eron jälkeen mutta yksikään niistä ei ole edes keskiverto Beatles-laulun veroinen. Paul siis tarvitsi Lennonin piikikkään älyn kontrollia ja viritystä kaivaakseen omasta mielestään mm. Yesterdayn, jota kuuntelin Jarin vielä rakentaessa lumilinnoja Rovaniemellä. Yesterday tuli Paulille aamu-unessa, hän ei vieläkään kirjoita nuotteja vaan hyräili sen äkkiä kasetille. Aamulla hän soitti kavereille kenen tuo kappale on ja kun kukaan ei tunnistanut hän totesi sen säveltäneensä (Bachin aikana olisi ollut poliittisesti korrektia sanoa saaneensa).

Lennon sen sijaan teki monta kuolematonta laulua ilman Paulin apua: Lennonissa piili lopulta Beatlesien suuruus, mutta ilman Paulin pateettista musikaalisuutta bändi olisi ollut ohuempi ja jäänyt ehkä kokonaan vaille suursuosiota.

Vieras (nimimerkki)

Maybe I am amaised
Band on the Run
Here today
Fine line
Another day
Live and let die
My love

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Ihan OK kappaleita kunhan muistais miten ne menee..

vanh. Gonzales (nimimerkki)

Sitähän miä tulin vuan sanomaan, että paras-Beatles kappale on joku niistä, jossa koko bändi soittaa ja vähintään kolme kaveria laulaa. Ei siis mikään Lennonin tai McCartneyn sooloesitys jousien kera.

Klaatu (nimimerkki)

1. While My Guitar Gently Weeps (Anthology-versio)
2. I Want You (She's So Heavy)
3. Eleanor Rigby
4. Penny Lane
5. A Day In The Life
6. Hey Jude
7. I'm Only Sleeping
8. Happines Is A Warm Gun
9. She Loves You
10. I'll Be Back

Vieras (nimimerkki)

Kyllä Something pitää ola kaikilla top 10 listoilla.

Ja pakkaa voi sotkea yllättävillä valinnoilla:

http://www.youtube.com/watch?v=D92Lyxj7U7Q

Kunhan kuuntelee herkällä korvalla.

Ravadas (nimimerkki)

Muistelen lukeneeni, että John Lennon mainitsi jossain 70-luvun lopun haastattelussa Beatlesien parhaaksi biisiksi "Revolver" -levyllä olleen, McCartneyn säveltämän, kappaleen "Here, There and Everywhere". Sanoi, että se on ainoa kappale, jota hän kadehti Paulilta, ja että hän olisi halunnut laulaa sen. Paljon sanottu, ja jotenkin tuntuu, että Lennonin omassa "Woman"-biisissä on jotain samaa...
"Here, There and Everywhere" on omiakin suosikkejani. Minua oli aina harmittanut "Revolverin" hieman "kapea" ja valju soundi, mutta kun kuulin vuosi sitten tämän biisin remasteroituna, vaikutus oli sanoinkuvaamaton. Nenäliinaan oli turvauduttava.

Mauri Salomaa (nimimerkki)

Paras biisi?
Parhaat sanat?
Paras bändi?
Paras kitaristi?
Paras laulaja?
paras,paras,paras,paras....

Paras runo...
tämä!

Samppa Haapavaara

Mistä tietää että musiikkikriitikoilla ei seiso? No, mitä biisiä biitlesistä he kuuntelevat.

Bileet pystyyn perjantain kunniaksi!
I want you
http://www.youtube.com/watch?v=deSMlX4rFgo
Lyriikan huippua. Ei siihen sanoja tarvita...

Ai niin, ehkä on parempi kirjoittaa kirjoja, jos ei näin hyvin voi runoa tiivistää.

Samppa Haapavaara

Ai niin, naisten suosikki, ainakin eräiden entisten, Have a Penis Is A Warm Gun
http://www.youtube.com/watch?v=S5j-S6Eq81g

Samppa Haapavaara

Sitten kun lisätään I am the Walrus
http://www.youtube.com/watch?v=Nnpil_pRUiw
Niin on ollut hyvät bileet

Kuka täällä puhui pukupelleistä?

Vieras (nimimerkki)
Mauri Salomaa (nimimerkki)

paras biisi?
paras bändi?
paras kitaristi?
paras laulaja?
paras,paras,paras,paras.........paras?

paras runo?

tämä!

Vieras (nimimerkki)

Lennonin Across The Universe nyt vaan on paras. Let it be tää keskusteluölö.

Samppa Haapavaara

Ihan universaali kommentti J Tervon bloggauksesta. Tiedän, että tämä menee myös radioon, henkilön lukemana.

Mutta jos Berkleyn proffatkin osaa liittää youtube videon vahvistamaan sanomaansa, niin miksi ei.

Petri Kettunen (nimimerkki)

Fab Fourin paras biisi on Strawberry Fileds Forever (toiseksi paras Something) ja parhaat levyt Revolver (1966), Sgt. Pepper (1967) ja Beatles (Valkoinen tupla, 1968). Se mikä oli heidän huonoin biisi on helpompi valita: sietämätön renkutus Oladi, Oblada, josta Marmalade teki myös oman versionsa. Lukemattoimsta Beatles-covereista alkuperäistä parempi on Joe Cockerin With A Little Help From My Friends

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Sinähän pureudut olemassaolon perusteisiin.
Helsingin kaupunginteatterissa on ollut Koljatin ensi-ilta. Kukaan ei kysy mitä meillä oli ennen Pekka Lahnasta. Kysyy: Mitä meillä oli ennen kuin The Beatles ilmestyi.
Ei mitään.

Allan (nimimerkki)

No olihan meillä kuitenkin ennen biitlesiä Chuck Berry, Little Richard, Bo Diddley, Johnny Cash ja ne ekan ja tokan polven bluesäijät suoraan puuvillapelloilta niin ja tietenkin Elvari vaikka en mä siitä niin piittaa.

Oli niitä paljonkin mutta noi on mun suosikit.

poppisvaari (nimimerkki)

http://www.youtube.com/watch?v=SbKGsEK_T9g

Ei ole huono tämäkään Beatles-biisi vaikkakin unohdettu. Tykkäsin yhteen aika kovasti.

poppisvaari (nimimerkki)

Itte asiassa tämä on vieläkin parempi kun John laulaa:
http://www.youtube.com/watch?v=tF23fzBTdeU

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Tietämättä ja tietäenkin näiden poikien äitisuhteista, minusta hauska on tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=_egWfa5WD_Q

Olen saanut jopa oman musiikipoikani ajattelemaan niin.
Poika on lahjakas, kuunnellut Bachia ja Mozartia kohdussa.

Vieras (nimimerkki)

Nowhere boy -leffa kertoo siitä äitisuhteesta kuten Mother biisi.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Yesterday - Let it be

s´oon siinä.

Samppa Haapavaara

Onko tämä luettavissa sosiaalidemokraattisen puolueen kannanotoksi kohteena painettu sana?
http://www.youtube.com/watch?v=hBHrs-fS5Sc

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Voi ajatella, Antti Liikkanen. myös mies-nais -näkökulmaa.
Naisena ja äitinä voi pitää eri lauluista.

Vieras (nimimerkki)

Olin lasteni kanssa Paul McCartneyn konsertissa Hyde Parkissa.

50.000 ihmistä odotti tätä 68 v miestä ja lopulta spontaani laulu alkoi: Hey Jude.
Konsetti jatkui suurkaraokena. All my loving ei kuulunut ollenkaan - ei kirkumisen vaan laulamisen takia. Myös hänen omat laulunsa tunnettiin ja laulettiin. Naiset itkivät yhä.

Kesken Here todayta hän katsahti taivaalle ja naurahti. Youtube tietää kertoa, että valkoinen lintu lensi ohi - John sanoi palaavansa valkoisena lintuna.

Konsertti kesti 3 h. Paljon toki puheetta ala McCartney. Enää ei ääni taivu Long tall Sallyyn tai Oh Darlingiin, mutta Helter skelter menee.
Kuten Birthday Ringon synttäreillä.

Silkkaa magiikkaa. Aikansa ilmiö. Ja se toimii yhä - paitsi Suomessa.

J. Gagarin

Muistan kun Beatles-kuume oli Suomessa korkeimmillaan. Kioskeilla myytiin Beatlespurkkaa ja kuvia vaihdettiin tarkoituksena kerätä koko noin kaksisataa kuvaa käsittävä sarja niitä mustavalkoisia siistien liverpoolilaispoikien kuvia. Vanhempani kauhistelivat moisia "pitkätukkia" ja heidän "rämpyttävää kirkumistaan" (olivat kaiketi kuulleet upouuden "Twist and Shout" kipaleen.) Koulussa vertailimme kotiolojamme tyyliin: "Saaks teillä kuunnella rautalankamusiikkia?"
Jotain suurta kulttuurimurrosta oli selvästikin ilmassa.

Turpeinen (nimimerkki)

Jari Tervo on oikeassa. Ei taidetta voi laittaa järjestykseen.
The Beatles ei ole kilpajuoksua tai pituushyppyä.
Yesterdayn jouset ovat upeat, mutta biisi voisi todellakin olla keskettavampi ilman niitä. Nostan hattua George Martinille sovituksesta.

Turpeinen (nimimerkki)

Jari Tervo on oikeassa. Ei taidetta voi laittaa järjestykseen.
The Beatles ei ole kilpajuoksua tai pituushyppyä.
Yesterdayn jouset ovat upeat, mutta biisi voisi todellakin olla koskettavampi ilman niitä. Nostan hattua George Martinille sovituksesta.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

The Beatles oli niin upea bändi ja koko sen tuotanto on jotain sanoinkuvaamatonta.

Talossamme asui 60-luvulla eräs perhe, joilla oli levysoitin ja Beatlesin sinkkuja. Olin 10 vuotias ja kävin lähes joka päivä heillä fanittamassa bändiä.

Siitä alkoi kiinnostukseni musiikkiin, joka jatkuu aina vain:):) Jeff Beck tuli nähtyä heinäkuussa Porissa, aivan fantastinen kitaristi ja edelleen todella voimissaan.

Minä en pystyisi valitsemaan Beatlesin tuotannosta sitä "parhainta biisiä." Heillä on niitä "parhaita" niin monta. On käytetty monia eri tyylilajeja riippuen hieman miesten kulloisistakin mielenliikkeistä.

"Let it Be":tä olen joskus nuoruudessa laulanut bändissä, se on hyvä ja kaunis, mutta ei minusta voisi sanoa, että se olisi juuri se parhain.

Laitankin tähän loppuun Jeff Beckin version biisistä "A day of the Life'sta."

http://www.youtube.com/watch?v=oPBqk-0gWfQ

Eeva V.

J. Gagarin

Tuli mieleeni ajan kuvausta Beatlesien sanoituksista, kun olen lukenut niitä Laasasen blogeja:

(Hard Days Night): ... you know I work all day, to get you money to buy you things. And its worth is just to hear you say, you're gonna give me everything ...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mitäs minä tähän. Joulukuussa -80 kävin paukkuvassa pakkasessa intin loppusotaa Pahkajärven metsissä. Tykkiryhmän autokuski kertoi ohimennen kuulleensa radiosta uutisen Lennonin kuolemasta. "Ai", saatoin vastata.

No, siihen aikaan en ollut vielä ryhtynyt älyköksi. Niissä piireissä tieto olisikin varmasti ollut musertava ja herättänyt myös kiukkua. Samana talvena yritettiin ampua Ronald Reagan, ja se tapahtuma loukkasi minua paljon enemmän kuin Lennonin kohtalo.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Kaikenlaisia tarinoita.

Kun The Beatles tuli Kotkan yhteislyseoon jonakin vuonna enkä muista mikä biisi, me oltiin tolaltamme. Ei tällaista musiikkia saa olla!
Siinä rikotaan iskelmämusiikin sääntö ja harmonia.
Jumppamaikka soitti niiden sinkun.

Kun John F. Kennedy ammuttiin, meillä oli voimistelutunti.
Sinikka Huhtamäki vei meidät koululuokkaan kuuntelemaan Mendelsohnin viulukonserttoa.

Myöhemmin Sinikka Huhtamäen kanssa käveltiin Langinkosken rantamia monet kerrat. Puhuttiin Arnkillista, ihmisen arvosta.
Kiitän häntä paljosta.

J. Gagarin (nimimerkki)

Kun Kennedy ammuttiin Suomessa oli ilta. Sinulla ei ollut silloin voimistelutuntia. Itse saavuin aamuvarhaisella Taivallahden Kansakoulun pihalle koleana marraskuun aamuna ja siellä oli lippu puolitangossa jo ennen kenenkään kouluun tuloa.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Olet ihan oikeassa.
Me nähtiin se ampuminen televisiosta melkein suorana lähetyksenä. Samalla tavalla suorana näytettiin, miten Jack Ruby ampui Lee Harvey Oswaldin, joka oli Neuvostoliiton kätyri.
John F. edusti silloin toivoa Nixonia vastaan. Demokraatti.

Twist and shout oli ennen Kennedyn murhaa.

Minulla oli voikkatunti Kennedyn murhan jälkeen lauantaina aamulla.

Pera Pertsa (nimimerkki)

Aikoinaan joku suomalainen promoottori mainitsi, että kovin luu minkä koskaan on tavannut konserttien järjestämisasiassa, on Mick Jagger. Jagger kun ei jätä korserttien kotimaisille järjestäjille paljoakaan lipputuloista ja tilaisuudessa myynnistä. Lisäksi Jagger kun kuulemma on ollut London Business Schoolin oppilas aikoinaan, että ei ihme, kun Lontoon veikot lentokoneillaan ja kitaroillaan saapuvat Suomeen rahaa hakemaan.

Pera Pertsa (nimimerkki)

Mitä tulee Beatlessien äänilevytuotantoon, niin ainakin minun mielestä heidän paras älppärinsä on ns. tupla-white-lp. Kappaleita tuolta esim. ovat :

-Rocky Raccoo
-Black Bird
-Fool on the hill (?)
-Back in the USSR (?)
-Dear Prudunce
-While My Guitar Gently Weeps
...

Kuunnelkaa ja kokekaa, niin tiedätte.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Se sinkku oli Twist and shout, nyt muistin.
Kotkassa oli Veikko Lavin ja Junnu Vainion perinne, ja Janatuisen jatsi.
Omat kaanonit, niin kuin muuallakin.
Hyvää jatsiperinnettä kyllä.
Beatles järkytti vähän tätä perinnettä.

pekka toivonen (nimimerkki)

On Jari Tervon kirjojen ystävien onni, ettei kirjailija asettanut tehtäväkseen Richard Wagnerin 13 oopperan asettamista paremmuusjärjestykseen.Jo pelkästään kahden parhaan joukkoon päässeen oopperan, esim. Parsifalin ja Der Ring des Dibelungin , kunteleminen viiteen kertaan olisi vienyt kirjailijalta sekä runsaasti aikaa että hermot. Tervon oma kirjallinen tuotanto olisi varmasti häiriintynyt, jopa pysyvästi, eikä välttämättä parempaan suuntaan.

P.S. Beatlesien kappale Rööperiin on kiva, koska ralli sijoittuu Suomen Helsinkiin. Hyvää suomenkieltä ovat liverpoolilaispojat osanneet, satamakaupungin kasvatit.

J. Gagarin

"P.S. Beatlesien kappale Rööperiin on kiva, koska ralli sijoittuu Suomen Helsinkiin. Hyvää suomenkieltä ovat liverpoolilaispojat osanneet, satamakaupungin kasvatit."

Junnulla välähti kyllä usein oikea konteksti, kun hän laati käännöksiä. Rööperiin on paras mahdollinen käännös Penny Lane:lle.

pekka toivonen (nimimerkki)

Beatlesien musiikin ja sanoitusten sisältö on todella universaalia, yli kieli- ja kultturirajojen yltävää.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Vitsi!
Kääntäisi vielä keskiyläsaksaa suomeksi.

- Ei millään pahalla.
Veljeni Markku Laitinen kuoli ennen ikäänsä vajaa vuosi sitten.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Dostojevskin Idioottia voi lukea koko ikänsä, niin kuin Pesonen, Venäjän kirjallisuuden professori tekee. Aina saa uusia näkökulmia.
Pesonen lukee taatusti paljon muutakin ja koko ajan.
Asioita pitää rinnastaa ja vertailla.
Daniil Harmsin absurdi maailma on aina yhtä absurdi, vaikkei kaikki ota sitä tosissaan.
Jari Tervon tapa toimia on minusta oikein hyvä:
Kerrotaan totuuksia, vaikka ollaankin vastenmielinen olemus.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Olemus on sika, kaikessa menestyvä.
Suomalaiseen kyläyhteiskuntaan kuuluu kateus.
Ole ylpeä siitä!
Nollia ei kadehdita.

benssu (nimimerkki)

60-luvun nuorena täytyy sanoa, että Beatles jyrää edelleen, noin vanhaksi musaksi. Siihen aikaan yleensä kerrostalon tytöt kannatti Beatlesia ja pojat Rollareita. Beatleillä on tosi paljon loistavia savellyksiä, mistä on vaikea välitä parasta. Itselleni Yesterday on liian nyyhky, itselleni George Harrisonin nostalgisen nyyhky While My Quitar.. natsaa paremmin

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

The Beatles - suomeksi rytmitajuttomat, vaikka, tai kuoriaiset - kaikuivat Moskovassa kesällä 1968 joka ikkunasta.
If there's anybody goin'g to listen to my story...
Tytöstä joka kävelee kadun yli. Oh, girl.

Ei voinut jättää kävelemättä. Piti mennä.

Silloin kaikki länsimainen oli vaarallista. Jokainen oli vakooja. Ihan totta!
The Beatles edusti Moskovassa vapautta.

Vieras (nimimerkki)

Youtubesssa on myös valikoima Neil Youngin konserttivetoja A day in a life -kappaleesta. Avautuu hieman eri kulmasta,mutta upea on kipale!

Vieras (nimimerkki)

http://www.youtube.com/watch?v=U6SSR3YY-rc

Stingin veto porin jazzeilla oli kans aika hvyä - tosin Stingimäinen.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Miksi suomen kielessä vedetään tai ruoka tai asia putoo?
Köyhdytäänkö me?
Jos meillä on yksi ainoa verbi 'vetää', se on kuin saksan 'machen'.
Minä vedän nyt tämän piisin. = laulaa, tanssia, soittaa, kuunnella ja ymmärtää.
Ja vedän vielä herneen nenään.

Jumalauts miten kieli köyhtyy.
Syöminen on putoomista, herranpieksut.
Oon raskaana, muttei oikein putoo.

Huisia, Tervo! (nimimerkki)

Sori, eksyin asiasta.
Minulla on Ray Colemanin kirja John Lennonista. Suomentanut Osmo Saarinen.
Tieto lisäsi tuskaa:
Ei mitään tajua englannin kielestä. Kääntää sanasta sanaan.
Sanajärjestyksenkin.

Näillä hetkillä kaipaan Juice Leskisen käännöksiä.
Mikä on tyköistuva härkä?
- Fitting bull.

Vieras (nimimerkki)

Paras Beatles biisi on kyllä Lennonin Strawberry Fields Forever.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Kivaa jorinaa universaalista aiheesta. Pitää vielä huomioida Beatlesin olleen pikkupioneerin, jonka musiikki nopeutti yhden ideologian alasajoa tietyssä ilmansuunnassa, ei se voi olla täysin paska, kun moista musiikkia kumpuaa, nimittäin sen länsimainen riistoyhteiskunta.Ripaus Star Waria ja homma oli siinä ilman laukaustakaan.
Hyvä blogi Jari Tervo

Abbey Road B-puoli (nimimerkki)

Vanhat herrat vetää aika kauniisti:

http://vimeo.com/11237479

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Parasta vetoa, kuten nykyjään kaikissa TV-ohjelmissa hoetaan, on vaikea nimetä The Beatles yhtyeestä puhuttaessa. Niitä on niin paljon. Itselläni on lähes kaikki mitä on julkaistu, hyllyssä. Jopa sellaisiakin piraatteja maailmalta, jossa porukan nimi on kirjoitettu väärin kanteen. Ja ne soikin aivan hyvin. Eivätkä edes hyperhifisti ystäväni(jotka kiistelevät eroaako atomisähköllä soitettu mekaaninen musiikki tuulisähköllä soitetusta) erota biisejä aidoista.

Jostain syystä loppuajan kaikki biisit eivät ole niitä joita vielä soitan. Silloin kaiketi Liverpoolin jengillä Intiassa käynti vaikutti myös musiikkiin. Tai sitten vain heistä tuntui, että kaikki jutut ovat nyt paketissa ja perstaskussa riittävästi rahaa ja lisää tulee vaikka ei tee mitään.

Alkukausen vinyylit ovat täynnä hittejä ja vaikea nimetä mikä niistä olisi juuri se Tervon etsimä paras.

Vieras (nimimerkki)

Beatlesillä on tekeleitä joita nämä jesterdein suosijat eivät ole kuulleetkaan. He vain luulottelevat että nämä radiohitit ovat kai nyt sitten ne suurimmat tekeleet. Ja mahdolliselta levyhankinnalta kuunnellaan sitten vain ne biisit..

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Mistäs niitä ikinä julkaisemattomia voi kuunnella? Varmasti niitä on levy-yhtiöillä tallessa tai vielä elossa olevilla Betleilläkin, mutta eivät he niitä ole levitelleet. Eikä ole syytäkään, jos ne todella ovat jotain täysin ala-arvoista, kuten jokaiselle bändille ja artistille joskus tulee.

Netissäkin on lista kaikista julkituoduista ja keikoilla soitetuista biiseistä. Lista on todella pitkä. Niissä luotettavimmissa on vain pieniä eroja "vetojen" nimien kirjoitusasuissa.
Hyvin vähän on sellaisia biisejä, joita en ole kuullut vaikka en todellakaan pidä kaikkia edes julkaisemisen arvoisina. Havaitsen jopa jonkinasteista rahastuksen makua tai sen yritystä. Se on kuitenkin vain minun mielipiteeni ja joku toinen voi pitää minun inhokkejani hyvinkin arvokkaina ja korkeatasoisina.

Vieras (nimimerkki)

Beatlesista on julkaistu lukemattomia boolegeja. Ns täysin julkaisematonta ja työstettyä materiaalia ei ole niin kauheasti. Olihan työtahti aika hirveä.

Carnival of Lights lienee tunnetuin. Sitten lukuisia elektronisen musiikin kokeiluja. Sitten on riitaisat Get back sessiot. Joululevyt ovat erikseen toki.

Kirjoittaja viittaa mielestäni älppäreihin. Sinkut ja älppärit olivat bändillä erikseen. Suurin osa älppäreiden biiseistä olisi ollut sinkkuja muille - ja osa olikin sitten.

Beatlesien live esitykset olivat 20 min kerrallaan - useat kestivät vähemmän, koska soittivat nopeammin toisaalta pelätessään ja toisaalta koska eivät kuulleet omaa soittoaan - ei siinä paljoa sooloiltu. Keikkailussa beatlesin anti oli pääosin ennen vuotta 63, stadion keikkojen synty sekä modernin kiertueteollisuuden synty heidän viitoittamallaan tiellä.

Joku asiantuntija voisi tietty kommentoida tätä tarkemmin.

Paras biisi? No, sitä on mahdoton valita. Ehkei kuitenkaan Yesterday, vaikka onkin täydellinen kappale.

Seppo Hildén

Beatlesin biisit on musiikillisesti törkeästi yliarvostettuja, bändi tuli maailmanmaineeseen ainoastaan ja löi läpi oikella ajoituksella ja pitkällä tukalla.

Bändi edusti länsimaisille nuorisolle kapinaa pitkällä tukallaan, ei sen suosioon muuta tarvittu. Olla ensimmäinen rajanrikkoja riitti sen aikaiselle kapinoivalle nuorisolle hyvin.

Biisit oli keskivertokamaa, mutta kun nuoret tytöt näki systeemiä kapinoivia piktätukkapoikia lavalla, hysteria oli valmis. Sleepy Sleepers olisi saanut yhtälailla maailmanmaineen hiustyylillään ja musiikillaan jos olisi samaan aikaan esiintunyt maailmalla.

Joka tätä ei näe, ei tajua maalimanemenosta ja musiikista mitään.

Beatlesi "parhaimmat" biisit yesterday ja let it be on musiikillisesti keskinkertaisia biisejä, eikä niitä voi verratakaan esim vaikka 60-luvun lopun CCR:n hittibiiseihin Proud Mary, Travelin Band tai up around bend-biiseihin.

Tyttöjen hysteria sai median ansaan ja kirjoittamaan Beatleseista paljon ja ylisanoja, vaikka musiikki ei sitä ansainnutkaan.

Tämä on totuus.

Vieras (nimimerkki)

Hienoa, että joku uskoo yksinkertaiseen totuuteen.

http://www.youtube.com/watch?v=wibdPc3LvrQ&feature...

Vihellä siitä.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Nyt on kyllä sanottava, että Seppo kirjoittaa vasten parempaa tietoa.

The Beatles oli myös tuota, josta Seppo kirjoitti, mutta heidän lahjakkuuttaan kaikkien satojen biisien teossa ei kannata väheksyä.

Tuotanto on nimittäin todella laadukasta ja he onnistuivat keksimään aina vaan uusia ja melodisestikin upeitä biisejä, joissa oli usein se tarvittava koukkukin mukana.

Itse olen kallellaan muusikkopiireihin ja siellä kyllä joka iikka tajuaa rankata Beatlesin mielettömän lahjakkuuden biisien teossa sinne, minne se kuuluukin; Maailman paras bändi.

Jäljittelijöitä on ollut vuosien varrella monia, Suomessakin. Beatlesin jäsenet olivat aikansa neroja ja tuo nerous elää edelleen heidän biiseissään, jotka ovat ikivihreitä.

Sepon kannattaa varmaan perehtyä musiikkiin ja musiikin tekoon hiukan syvällisemmin, niin ei tule tällaisia kardinaalimokia palstalle.

EV

Pentti Järvi

On hyvä olla kaikkiruokainen; minäkin tykkäsin ja tykkään edelleen Creedence Clearwater Revivals-musasta.

1-4096 (nimimerkki)

Joo minä olen kyllä samaa mieltä että tässä Beatlesien tapauksessa erityisestikkin oli myös n.s. ulkomusiikillisilla tekijöillä suuri merkitys. Beatlesit vastasivat aika hyvin siihen mitä nuoriso tavallaan odottikin tuona aikana, mutta näinhän nämä jutut enemmän tai vähemmän menevät aina.
Mielestäni yhden hyvin merkittävän tekijän jätät tuosta kuitenkin pois, ja se on sähkökitaran tulo mukaan musiikkiin ja esityksiinkin.
Olihan niitä esim. Leo Fenderin telecastereja tietenkin jo 50-luvulla, mutta vahvistinsysteemitkin olivat tuolloin vielä aika onnettomia. Sitten 60-luvun puolella tuli jo hyvät ja tehokkaat vahvistimetkin mukaan kuten esim. Fenderin twin putkivahvistin. Minä en osaa sanoa kumpi on parempi kaiutin kitaran paly-back systeemeissäni, Fenderin kaiutin 60-luvun putkivahvistimesta(joka on vielä ihan hyvässä kunnossa)vaiko sitten tämä uusi versio 70-luvun Celestion 'greenbck' kaiuttimesta. Molemmat ovat hyviä ja ei taida parempia enää tullakkaan. Minä siis käytän omia overtone ja jousikaikusysteemejäni omissa play-bck jutuissani. Se vaan että näitä isoja konsertteja ei kyllä viitsi juurikaan kuunnella kun niissä on niin hirveästi kamaa ja ei kitaraa aina paljon seasta edes erota, tai sitten kitara vetää päälle niin että korvat ovat revetä. Soolokitaristeina taas tuskin kukaan beatleseista on ainakaan kovin hyvä ollut.

repe (nimimerkki)

Kai niissä nyt jotain on. Aineski meille epämusikaalisille tai musiikista mitään tietämättömille. En ymmärrä, miksi CCR olisi paree.
Ja soihan Irwinkin yhä.

Seppo Hildén

Beatlesit yhdistetään pitkään tukkaan. He rikkovat hiuskapinallaan senaikaisen hiuskoodiston, mitä musiikintekijöillä piti olla.

Hiukset oli se juttu, musiikki tuli sivussa. Mutta kun ajoitus oli oikea ja lumipalloefekti lähti median kautta vyörymään, maailmanmaine oli taattu.

Paul McCartney sävelsi muutaman kohtalaisen biisin Beatlesin hajoamisen jälkeen, kuten Lennonkin, mutta maailmalla on paljon iso liuta kovempia musiikintekijöitä, jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa mediavyörytystä tai "Beatles"-lisää.

Vieras (nimimerkki)

Seppo, musiikki eikä modernin kulttuurin tuntemus ole aluettasi.
Kuulostat 60-luvun vanhemmilta. Keski-ikäisyys ilmeisesti iskee pahasti.

Maailma on täynnä loistavia musiikintekijöitä.
Beatlesit ovat yksi joukosta. 60-luvun musiikkielämä oli uutta luovaa. Kyse oli pienestä joukosta, joka tunsi toisensa. Jagger lauloi beatlelevyillä, Clapton soitti, Byrdsit olivat heidän tuttujaan jo ennen kuuluisuutta, Brian W kilpaili, Pink Floyd kävi studiossa... Lisäksi huumeet, taidesuuntaukset... Studiotekniikka ja soittimet vasta kehittyivät. Tuo vaati airuetta edelle. Beatlet saivat tehdä mitä tahtoivat. Suomessa saman taisi tehdä studiossa vasta Hassisen kone (vaikka aikanaan oli Wigwam ja TP).

Tässä Sinun ajatusmaailmaasi kuvaava dokkari:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=35&t=92...

Muista toki myös saappaat kuubalaisine korkoineen, kauluksettomat puvut (hui).... Tosiasiassa heidän esiintymisensä oli ennen kuulumatonta: huumori, kommentit, mielipiteet. Nykysuomalaisesta näkökulmasta sitä ei ymmärrä ellei ole nykyajan brittikoulussa käynyt (yes sir, no mam).
MBA reaktiot kertovat oman osansa.

Musiikillisesti he saivat professorit kuvailemaan sävellajin vaihdoksia yms jo alkuaikoina. Sir Paul on todellinen mato basson soitossa.

Olennaista on se, miten yhtye ja sen musiikki yhä vaikuttaa ihmisiin. Todella vaikuttaa. Vaikka 60-luvulla oli kyse yhtenäiskulttuurista, sen piirissä oli rajoitettu määrä ihmisiä (ostajina). Silti yhtye on myynyt yhä 2000-luvulla (jo ennen paketteja) enemmän levyjä kuin moni nykyartisti. Musiikki saa yhä ihmiset kyyneliin ja riemuitsemaan. Se tuntuu myös korkeammalla tasolla.

Ehkä kannattaisi muuten tutustua heidän jälkituotantoonsa kuuntelemalla muutakin kuin hittibiisejä. Siellä on sontaa ja helmiä. Ei enää maailmanmullistamista - hei, eikö tullut tehtyä kylliksi aiemmin.

Beatlesin kehityskaari bändinä on vertaansa vailla. SE on ihmeellistä.
Siksi he kuuluvat tuon joukon eturiviin.
Fogerty veivaa yhä samaa sointua (tosi makeesti toki).

PS. Jos kolumniasi voisi kommentoida voisin kertoa miten Paavo V mokasi tämän maan ulkomaiseten sijoittajien edessä lamavuonna 1992 tai 3. Ei tullut sen puheenvuoron jälkeen yhtään ropoa tähän maahan.

J. Gagarin

Jo pelkästään se tosiseikka, että Beatles uskalsi rikkoa rajoja ja aloittaa jotain uutta riittää tekemään heistä legendan. Kaikki muut pop-yhtyeet ovat enemmän tai vähemmän Beatlesien matkijoita laajassa sfäärissä puhuttaessa. Tämä koskee myös pitkätukkamuotia.

Lisäksi Beatlesien tuotanto on äärimmäisen monipuolista. Heillä oli rock and rollia, ballaadeja, twistiä, psykedeelistä kamaa, iskelmiä, mollia ja duuria ja kaikkea siltä väliltä. Ja kaikki tämä oli tosi kovaa kamaa. Kuuntelepa vaikkapa "Fool on the Hill" ballaadeista tai "Back to USSR" perusrockista, Taxman, jossa yhdistettiin brittipoliittinen sanoma intialaiseen muotoon, Strawberry Fields Forever, jossa ilmeisestikin luotiin tunneelmaa LSD tripistä, j.n.e. ... Näin monipuolista, laadukasta ja runsasta tuotantoa ei yhdelläkään muulla bändillä ole esittää vertailuksi.

Vieras (nimimerkki)
Allan (nimimerkki)

Kerrankin voin olla Gagarin kanssa samaa mieltä jostain. Ja tohon kun vielä lisää sen miten tiukalla aikataululla kundit biisejään varsinkin alkuaikoina väänsivät, rundasivat, tekivät pari leffaa ja tosta vaan lonkalta huippulevyjä siinä sivussa.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Höpö höpö, sähän et näköjään tajua musiikista yhtään mitään, sorry nyt vaan.

Vain tosi tietämätön ja musiikin tuntemusta vailla oleva henkilö laukoo aikamme suurimmasta bändistä tuollaisia mielipiteitä....

Minä vuonna olet oikein syntynyt? Itse olen vuosimallia -56 ja olen rakastanut Beatlesia 10-vuotiaasta lähtien.

Muistan sellaisenkin episodin, kun olimme sunnuntaiajelulla serkkuni kanssa hänen vanhempansa mukana ja radiosta alkoi kuulua "Can't by me love...."

Serkkuni äiti kääntyi katsomaan meitä takapenkkiläisiä ja sanoi serkulleni, että et kai sinä Timo ala koskaan kuuntelemaan tällaista pitkätukkien musiikkia.....?

Hiukan nauratti, kun itse kuuntelin heitä päivät pääksytysten:):)

Perustimme talon muiden lasten kanssa oman Beatlesimme, kurkkupurkit olivat hyvät rummut ja kitarat ja bassot muotoiltiin pahvista ja sitten annettiin palaa suoraan talkkarin asunnon edessä....

Muistaakseni talkkari ei hirveesti perustanut meidän hienon bändimme perään...:):)

Kyllä se on MUSIIKKI, joka ratkaisee ja sitä tuo yhtye todellakin osasi tehdä.

terv. Eeva

Vieras (nimimerkki)

Kuten George Martin kirjoittaa Hollywood bowlin takakannessa tyttärensä kysyneen: "Daddy, were they as great as bay City Rollers?" "Probably not", hän vastasi ja jatkoi tekstissä: "Some day she will find out".

No, Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, Beatlesia ei arvosteta. Kumpi lie edistyneempi musiikkibusineksessa.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Tämä oli siis Sepolle, joka puhuu maailman parhaimmasta ja uraa uurtavasta bändistä ihan puuta heinää.

Mikäs sulle sitten kelpaisi?

Aarne Tenkanen varmaan......:)

EV

J. Gagarin

"Itse olen vuosimallia -56..."

Ilmankos maailmankuvamme menneisyydestä ja taannoisten vuosikymmenien ilmiöistä tuntuu matchaavan niin yhteen.

Vieras Lastman (nimimerkki)

Niin se Eeva on kuten sanoit, mä olen 47 syntynyt ja muistan Beatlesin rakettimaisen nousun hyvillä biiseillään, sellaista ei ole ennen nähty, tuskin tulevaisuudessakan.
Kiitos Eeva löytyyhän täältäkin samoin ajattelevia, kuin itse olen.

Allan (nimimerkki)

Miten väärässä Seppo oletkaan. Silloin kun Beatlesin toka sinkku "Please Please me" räjäytti potin niin Beatlesit olivat melko tuntematon maalaisbändi josta kirjoitettiin lähinnä jossain merseybeatissa ja vastaavissa paikallisjulkaisuissa. Ja heti perään kun lävähti eka Lp niin se oli kyllä niin vakuuttavaa kamaa sen aikaiseen musaan verrattuna että kyllä se ihan niillä ansioilla sai suosionsa. Sitten vasta kun Beatlemania alkoi niin lehdistöhän se alkoi vittuilla niistä fledoista ja niistä kohistiin mutta musasta kaikki alkoi.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Yeah, great! :):)

terv. Eeva

Mr. Conspiracy Intl. (nimimerkki)

Onko Jari Tervo - "Kim Il Jari Un"?

Vai mikä on tarkoitus, kun jos avaa US:n Puheenvuoro - sivun niin ruudulle ilmaantuu hänen iloisesti tervehtivä kasvokuvansa korealaisine hiusrajoineen!

benssu (nimimerkki)

Beatlesien tuotanto on todella laaja ja Lennon hääri ylimpänä maestrona.
Kyllä sinullakin Seppo näköjään joskus lipsahtaa pahasti pieleen. Beatlesien sävellysten tasosta on aivan turha ruveta kinastelemaan. Vakuuttavaa. Beatles ei ole mikään yhden tai kahden hitin bändi, vaan huippukappaleita on kymmeniä. Tälläiseen ei ole yksikään muu bändi yltänyt. Muita huippubändejä ja hittejä yhtään väheksymättä.

Vieras (nimimerkki)

"Lennon häärää ylimpänä maestrona" kaipaisisi hieman perustelua.

Sitä voisi pitää vastaväiteenä kolumnille, joka toi esille McCartneyn asemaa säveltäjänä keskuteltaessa parhaasta biisistä. Sgt Pepper ja abbey roadin 2 puoli on käsittääkseni McCartneyn unia. McCartney oli innokas studiossa, jossa hän hääräili (kuten Lontoon kulttuurielämässä Lennonin ollessa koti-isänä). McCartney halusi aloittaa keikkailun uudestaan. Bändin johtajuus olikin tiukka paikka. Olihan se Johnin bändi siloin joskus.

Näppituntumalla John kyllä laulaa enemmän. Loppuaikoinakin Paul tuntui antavan enemmän tilaa muille omissa biiseissäänkin.

Toisaalta media on tehnyt Lennonista myytin surmanluotien jälkeen - hidaste hääräilylle.
Viittaako hääräily tuohon asemaan vai yleissuomalaiseen Lennonin ylikorostamiseen. Muualla maailmassa tilanne on hieman toinen. No, Johnia otti kupoliin 70-luvulla koti-isänä, kun jotkut pitivät Beatlesia Paulin bändinä.

Sanavalmiimpa Lennon myös hallitsi julkisuutta paremmin Ringon säestyksellä.Onhan hän ikoni.
Toisaalta olen lukenut, että ainoastaan McCartney omasi sellaista lavakarismaa, jolla olisi aikanaan yksin pärjännyt. Bändin keikoilla enimmät puheet pitää Paul (voisi oppia jo olemaan hiljaa).

Niin, ne perusteet ylimmälle maestrolle?

Risto Pöyry (nimimerkki)

Beatles -biisien paremmuusjärjestykseen laittaminen on aivan turhaa. Beatlesin tuotanto voitaisiin laittaa hattuun ja nostaa sieltä sokkona se "paras" biisi. Beatles ei lyhyen uransa aikana kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä huteja. Minulle bändi on kaiken arvostelun yläpuolella. Lapsellista? Ehkä, mutta ei haittaa.

Innostuin Beatlesista Jake Nymanin kuunnelman kautta kesällä -80. Ensin hankin punaisen tuplan, sitten sinisen tuplan ja pikkuhiljaa koko tuotannon vinyyleinä. Viime jouluksi ostin itselleni remasteroidut cd:t stereo- ja monoboxissa. Toivottavasti remasteroitua tuotantoa ei koskaan julkaista vinyyleinä. Tulee nimittäin siivoojan palkalla aika kalliiksi, mutta pihistetään sitten jostain muusta!
RISTO PÖYRY, Mikkeli

Allan (nimimerkki)

Kai sulla Risto on ne originaali brittivinyylit kuuskytluvulta (ja alkupää monona) ne kun soundaa ylivoimaisesti parhailta.

Risto Pöyry (nimimerkki)

Kiitos Allan kommentistasi. Valitettavasti minulla ei ole niitä 60-luvun originaalipainoksia, vaan 80-luvun uusintapainokset, joista ainoastaan Please Please Me on mono. Mikäli minkäänlaisia taloudellisia rajoitteita ei olisi, voisin originaaleja alkaa metsästämään. Onkohan Suomessa montaakaan Beatles -friikkiä, jotka noita 60-luvun painoksia omistaa?
Kiva, että Tervon kolumni on innostanut ihmisiä kommentoimaan. Olen aiemminkin tiennyt hänen olevan kova Beatles -diggari.
RISTO PÖYRY
Mikkeli

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Ristolle voi todeta että vinyylit löytyvät luonnollisen karttuman kautta 60-luvulta Helpistä eteenpäin. Erikoisuutena Capitolin amerikkalainen Magical Mystery Tour LP, missä albumin kokoinen vihko elokuvasta. Levyn toinen puoli sisältää EP:n Magical Mystery Tour ja toinen puoli vaatimattomasti kappaleet Hello Goodbye, Strawberry Fields Forever, Penny lane, Baby You're a Rich Man sekä All You Need Is Love, minkä äänityssessiota saimme me sopivan ikäiset seurata suorassa satelliittilähetyksessä, missä ensimmäistä kertaa tehtiin tv-linkit ympäri maailman. Joten kultakauden äänityksistä erikseen täytyy hankkia vain Hey Jude, Day Tripper ja We Can Work It Out

Vinyyleissäni ei ole muuta vikaa kuin että ne ovat puhki soitetut. Mutta kuten Beethovenille, riittää, kun palauttaa mieleensä.

kariav (nimimerkki)

Italiassa oli pitkätukkabändejä jo 1500-luvulla:
http://kariav-annat.blogspot.com/2010/09/bandit.html

Beatlesin menestyksen perustan muodostivat harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu, joista kaikista kolmesta tärkein tapahtui Hampurin-keikalla. Siellä kehittyi osaava bändi.

Keskikoulun viidennellä luokalla esitimme konvareissa "The Shouters"-yhtyettä pahvikitaroin ja mustasta villalangasta tehdyin peruukein. Playbackina soi "Twist and Shout" - paras biisi, vaikkakin cover. Sinkun kääntöpuolella oli ehkä My Bonnie tai Rock and Roll Music.

Englanti ei tuohon aikaan vielä kaikilta suomalaisilta sujunut, ja niinpä joku lauloi: "Solatsu jee jee jee".

Tuttu (nimimerkki)

The Beatlesin parhaan biisin valinta on todella vaikeaa, koskapa yhtyeen kaikki biisit ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia "nuotiolauluja"...

Seppo Hildén

Sori fokes, mutta Beatlesin musa ei koskaan kolahtanut. Musta se oli suunnattu aikoinaan enemmänkin teinitytöille rakkaussanomineen. Aikansaa poikabändi. Beatlesiltä puuttuu rock-ote.

Bruce ei onneksi esitä tollasia biisejä.

ja Tenkanenkin tekee ihan hyvää huumorimusiikkia omalla sarallaan.Vaikka sen radiojutut on kyllä kovempi sana.

Musiikki on makuasia ja sen paremmuudesta ei voi kiistellä, ainoastaan esittää mielipiteensä ja musiikkimakunsa.

Kunhan muistetaan, että Elvis oli se kuningas.

J. Gagarin

"Musta se oli suunnattu aikoinaan enemmänkin teinitytöille rakkaussanomineen."

Siis kuten vaikkapa "Magical Mystery Tour", "Taxman", "Back to USSR", "Strawberry Fields Forever", "I'm the Walrus", "Eleanor Rigby", "Fool on the Hill", ... ... ...

Beatles oli niin monipuolinen, että kyllähän heidän tuotannostaan toki niitä teinityttöjen rakkauslaulujakin löytyy (tosin nekin ovat kauniin melodisia ja hyvin toteutettuja) kuten löytyy kosolti myös siltä kuninkaaltasi Elvikseltä. ("Love me tender, love me sweet, ...")

Seppo Hildén

Elviksellä oli ääni. Beatlesit lauloi paljon yhdessä stemmalauluja. Kenenkään lauluääntä ei voi kehua.

Toinen ääripää hyvästä äänestä on Tom Waits tavallaan. Se on niin viskinpolttaman karheaa, että se on jo kaunista kuultavaa.

moro (nimimerkki)

Lopeta tyhmien puhuminen.

Seppo Hildén

Sunnuntaina saa puhua tyhmiä, niin kirkonmiehetkin tekee joka sunnuntai ja kansa saapuu kuulemaan.

Halleluja.

Allan (nimimerkki)

Todella huvittavaa että kutsut muksuina saksassa merimieskapakoissa huorien kanssa seurustelevaa nahkatakkibändiä aikansa poikabändiksi jolla ei ollut rock otetta, ja sitten ylistät Elvistä kuninkaana.

Läski ei tehnyt armeijasta tulonsa jälkeen yhtään rokkibiisiä mutta Beatles vaikka pitkin hampain alistui niihin pukuihinsa (jotka sittemmin aika nopeasti myös hylkäsivät) teki rokkibiisejä paljon.

Tuntuu että sun tietämys Beatlesista on suurin piirtein samaa tasoa kun mun teinityttärelläni

Seppo Hildén

Beatles näyttää olevan joillekin uskontoon rinnastettava asia. Se on arvostelun yläpuolella. Mitenkä tästä tulee mieleen ihan koraanin arvostelijoiden reaktiot.

Elvis ei ole minun kuningas, siteerasin vain hänestä tehtyä sanontaa. Mutta hieno ääni hänellä oli, siitä ei pääse mihinkään.

Allan (nimimerkki)

Toki saa arvostella mutta sillä pitää olla jotain pohjaa. Noi sun mielipiteet kertoo siitä että sä et tunne aihetta. Puhut poikabändistä ja siitä että tukan pituus olis suosion syy ja että biisit oli keskinkertasia.

Montakos Beatles levyä sulla on mistä olet mielipitees ammentanut, lista kehiin. Ja kerro samalla ne lähteet joista olet saanut tietosi bändin historiasta, oletkos montakin kirjaa lukenut.

Mulle Beatles ei ole uskonto eikä edes ykkösbändi, mä olen Rollarifani (Brian Jones aikaisen) henkeen ja vereen, mutta niitähän ei voi verrata kun soittivat eri tyylistä kamaa.

Vieras (nimimerkki)

Allan, korja ihmeessä se teinityttären tilanne - minulla on lapsilla Beatlesia(kin) ipodeissa. Ihan itse latasivat.

Ja juu - kokonaisia älppäreitä, ei vetoja ja biisejä.

Seppo, mikä bändi loi tosiasiassa pohjan älppäreille? CCR? BCR? Joku muu?

Seppo Hildén

Allan, hankitko sä hyllyysi sellaisen bändin levyjä joiden musiikki ei sulle kolahda tai miellytä?

Allan, en mäkään hanki.

Allan, keräätkö sä sellaisten bändien kirjoja, historiatietoja, fanikamaa, joiden musiikki ei sua kiinnosta?

Allan, en mäkään kerää.

Allan, teetkö sä useinkin tuollaisia kysymyksiä ennenkuin ajattelet asiaa tarkemmin?

Allan, myönnän, mäkin teen.

Allan (nimimerkki)

Joojoo mutumutu ja mun mielestä toi Dostojevski on ihan paska kirjailija, sen kirjat on siis aivan yliarvostettuja keskinkertaisia sepustuksia.

Eks niin näinhän voi heittää mistä vaan ja aina sanoa että ei mua kiinnosta tietää enempää kun en diggaa.

Seppo Hildén

Allan,

Dostojevskiä ei tuputettu joka radiosta niinku Beatlesin musaa pakkosyötöllä 60-luvulta lähtien.Kyllä siitä ´jonkinmoisen mieiikuvan on saannut bändistsä kaikki jolla kuulo on tallella.

Allan, ootko sä antanut Beatlesuskosi sumentaa järkesi vai meneekö sun vertaukset yleensäkin aina noin metsään?

Allan (nimimerkki)

Jos minkä tahansa bändi tuotantoa lähtee arvostelemaan sen suppean radiosoiton perusteella tai on ostanut jostain anttilasta jonkun kivan kotirouvakokoelman ns. hittibiiseistä niin metsään mennään ja rajusti.

Niistä radiobiiseistäkö sä olet muodostanut senkin harhakuvan että suosion syy oli se tukkamalli.

En minäkään diggaa tosta Brusesta mutta en rupeais äijää tai sen musaa mollaamaan kun en siitä mitään tiedä, katos kun puuttuu perspektiivi.

Allan (nimimerkki)

Jätkä arvostelee bändiä ja sen musaa tietämättä siitä mitään, haloo pahvi, odotin vähän laadukkaampaa.

Seppo Hildén

Allan, multa ei tämän laadukkaampaa irtoa paitsi silloin jos ruoean vittuilemaan tosissaan.

ja usko pois, sitä ei kestä pirukaan.

Vieras (nimimerkki)

Onkoha Seppo kuullut Beatlepoikien versiota Richard Wayne Pennimanin biisistä Rehtorin luiseva Salli?

Yhtä pojista sanotaan yhdeksi parhaista valkoisista rockäänistä.
Mitäs sinä sanot? Lisää esimerkkejä löytyy.

Elvis nyt oli pöhö gospellaulaja ilman rockasennetta - ei mielipiteitä, ei kapinaa, yes mam, aito mammanpoika. Ah, niin ihana ääni.

Samppa Haapavaara

Allan otti puheeksi Brucen. Taattua paskaa. Mutta onko sittenkään?
http://www.youtube.com/watch?v=1yuc4BI5NWU
Niin?

Vieras (nimimerkki)

En tiedä, mitä Brucella on tekemistä Beatlesin parhaan laulun kanssa. en nyt Brusea haukkuisikaan, onhan hän loistava amerikkalaisen perinteen edustaja. Mitään uutta ole luonut, hyviä vetoja kyllä =).

http://www.youtube.com/watch?v=qcogXg6YYmY

Siinä vähän asennetta, yhdellä otolla sisään.

http://www.youtube.com/watch?v=qft8Nq3y01Q&p=A7B50...
Varmemman vakuudeksi livenä - Seppo voi katsoa yleisöä...ei ole liikaa tyttöjä häiritsemässä.

Sitten ruotsalaista vaistoa vähän, pojat puhtoisimmillaan...(ei pidä pelästyä She loves yousta eikä huonosta soundista)
http://www.youtube.com/watch?v=rPJy05efcgE&feature...

Ja tähän päädyttiin...
http://www.youtube.com/watch?v=nT6325bmcsQ

Välillä oli pitkä matka - taidan pistää Abbey roadin B puolen päälle, you know what I mean. Antaa musiikin puhua.

Ei beatlesfanit dissaa muuta musiikkia, all you need is love.

1-4096 (nimimerkki)

En ole koskaan ollut mikään brittipopin ihailija, mutta tämä Beatles on tietenkin oma lukunsa populaarimusiikin historiassa.
En ymmärrä mitä tarkoitat kun puhut jousista. Kitaravahvistimen kaikujousiako tarkoitat ? No näistä asioista tuskin olet niin hyvin perillä, mutta olkoon tämä asia niin kuin on. Tämä Paul Mc Cartney onkin kyllä tietääkseni bassokitaristi ja se on siksikin vähän toinen juttu.
Mitä sitten tulee tuohon sanoitukseen 'yesterday all my troubles seemed to be so far away--now I need a palce to hide away for I belive in yesterday' Se on ihan hyvää brittipoetriaa. Saattaa se kyllä olla lainattukkin jostain kirjoituksista. Niinhän se Eliviskin siteerasi vanhoja riimejä 'wise men say only fools rush in' Tiedät kai ketä brittirunoilijaa tässä siteerataan. No ei tainnut missään Elviksen riimeissä olla sentään sitä joka meni jotenkin näin 'true wit is nature to advantage dressed - what oft was thought never so well expressed'

juhamatti (nimimerkki)

Olin kakaramainen varhaisteini kun Yesterday julkaistiin Suomessa.
Nuoret tytöt hyräilivät sitä alvariinsa.
Beatles oli kyllä heti jotain muuta, mihin oltiin totuttu.
Kadehdittiin ammattikoulussa olleita vähän vanhempia poikia kun saivat tehdä veistotunneilla itselleen sähkökitaran. Rakentelivat vanhoista
radioista vahvistimet. Into otteiden opetteluun oli kova.

En kyllä kykene nostamaan yhtä Beatles kappaletta ylitse muiden, ovat ne
lähes kaikki omalla tavallaan hyviä.

juhamatti (nimimerkki)

Olin kakaramainen varhaisteini kun Yesterday julkaistiin Suomessa.
Nuoret tytöt hyräilivät sitä alvariinsa.
Beatles oli kyllä heti jotain muuta, mihin oltiin totuttu.
Kadehdittiin ammattikoulussa olleita vähän vanhempia poikia kun saivat tehdä veistotunneilla itselleen sähkökitaran. Rakentelivat vanhoista
radioista vahvistimet. Into otteiden opetteluun oli kova.

En kyllä kykene nostamaan yhtä Beatles kappaletta ylitse muiden, ovat ne
lähes kaikki omalla tavallaan hyviä.

Vieras (nimimerkki)

Tervolta asian ytimeen menevää analyysiä Beatlesin tuotannosta joka
täällä näyttää menneen monelta ohi - Beatlesin mestariteokset ovat
musiikin lisäksi aivan mahtavia lyriikaltaan.

(joku onneton vertasi Beatlesin musiikkia purkkaan? hohhoijaa, no ei varmaan englannin kieli aivan vahvointa aluetta...)

" Let It Be -kappaleessa laulajalle saapuu hänen pimeimpänä hetkenään tuomaan lohdun ja viisauden sanoja hänen edesmennyt äitinsä: ”When I find myself in times of trouble Mother Mary comes to me, speaking words of wisdom, let it be.” Laulajan äiti muuttuu laulussa siis Äiti Mariaksi "

Aivan loistavasti kirjoitettu ja itse kun olen Tervon kanssa saman
ikäpolven "edustajia" niin itselle Beatlesin musiikki/lyriikka aukesi
"uudellen" kun olin asunut vuosia Englannissa ja USA:ssa ja se syvällisempi puoli tuli Beatlesin "Runoudesta" selville paremmin.

Tervon kertomat kaksi kappaletta tarvitsee ehdottomasti kolmannen,sillä
Eleanor Rigby on Beatlesin musiikissa uuden suunnan antava ja lyriikaltaan täysin poikkeava aikalaisistaan - kappaleessahan kerrotaan
yksinäisyydestä ja kuolemasta, joista ei ehkä helpointa tehdä "Hittiä".

http://en.wikipedia.org/wiki/Eleanor_Rigby

Kirjoitus oli hyvä ja kuin myös - en ole vielä pystynyt julistamaan Beatlesin parasta kappaletta.

Sepi (nimimerkki)

Myönnän, en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, eli en tiedä sanoiko joku jo tämän. Mutta käsittääkseni edes Day in the life ei ole täysin Lennonin biisi.. "Woke up fell out of bed" jne.. Paulin laulama kohta on kaiketi myös hänen sävellyksensä. Ja eri osat yhdistävät nerokkaat jouset levylle tuotti George Martin melko iltsenäisesti.

Lennonin ja Paulin kemiahan se oli, mikä ne biisit loi. Vaikka toinen olisi säveltänyt kappaleen yksin, toi toisen läsnäolo kuitenkin biiseihin sen magian mukaan. Paul sävelsi melodista ja jopa siirappista musiikkia, kun taas Lennon oli rockimman ilmaisun ystävä, totuus löytyi sieltä jostain väliltä.

Omasta mielestäni on mahdoton valita parasta Beatles- kappaletta, mutta olen viime aikoina huomannut, että ilman nostalgialaseja monet Harrisonin biiseistä ovat kestäneet aikaa todella hyvin osaan ydinkaksikon tekeleistä verrattuna.

Vieras (nimimerkki)

soittakaa Paranoid! Hurricanesin paras piisi! Suck my doublepenetrationirony

Vieras (nimimerkki)

"kaikki on hyviä" - bullshit, sontaakin löytyy, ja paljon... Octopussys Garden, Obladi Oblada, One after 909...

Polytheme Pam rocks!

MINÄ (nimimerkki)

John ja Paul olivat suht tasavertaisia beatlesaikoinaan, mutta sen jälkeen, mitä on Paul tehnyt. Älyttömästi levyjä, muutama hitti. Johnin kaikki levyt maailman parhaita.

Toimituksen poiminnat