*

Jari Tervo

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Elämäkerta

Eduskunnan puhemiehestä Sauli Niinistöstä ilmestyy syksyllä Ajatus Kirjojen kustantamana toimittaja Petri Nevalaisen kirjoittama henkilökuva. Kirja on nimeltään Nimismiehen kiharat. Kirjahanke tuli Niinistölle yllätyksenä: ”Tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä”, Niinistö kertoi Iltalehdelle.

Ensi viikolla julkaistaan Helsinki-kirjojen kustantamana saman toimittajan Petri Nevalaisen kirjoittama henkilökuva taiteilija Vesa-Matti Loirista. Kirjan nimi on Saiskos pluvan? Loiri on pahalla tuulella kirjasta: ”On äärimmäisen harmillista ja hämmentävää, että näin voidaan tehdä kysymättä ja sen enempää perehtymättä”, Loiri ärisi Iltalehdelle.

Ymmärrän sekä Niinistön että Loirin tunteita. En ole koskaan tehnyt mitään niin merkittävää, että minusta kirjoitettaisiin kirja. Tuskin koskaan teenkään. Jos minusta nyt kuitenkin muun tekemisen puutteessa kirjoitettaisiin kirja ilman minun lupaani, heti kärkeen huolestuisin. Miettisin mitä syntejäni tai synneiksi väännettäviä tekosiani kirjan tekijät ovat löytäneet. Mitkä aiheuttamani skandaalit ovat aiemmin välttäneet julkisuuden mulkosilmän? Lämmitetäänkö vanhat lehtihorinat? Uusitaanko ne läpi median, kun niillä nyt on kirjan arvovalta tukenaan? Ketkä ystävistäni ovat pettäneet luottamukseni? Loukataanko läheisiäni?

Niinistön itsensä kirjoittamien kirjojen ja myös tämän kirjoituksen kustantaja, Teos-kustantamon hallituksen puheenjohtaja Niklas Herlin huolestui Uudessa Suomessa suomalaisen tietokirjan uskottavuudesta, jos auktorisoimattomat eli kohteeltaan lupaa kysymättömät elämäkerrat yleistyvät.

Maailmalla ehkä kuuluisin auktorisoimattomien elämäkertojen kirjailija on amerikkalainen Kitty Kelley. Viimeksi hän oli paljastavinaan lesboksi amerikkalaisen puheviihteen kuningattaren Oprah Winfreyn. Luin vuosia sitten Kelleyn kirjan Frank Sinatrasta. Kirjailija sekoitti faktoihin ja dokumentteihin kuulo- ja luulopuheita, luultavasti tahallaan. Kun kirjailija merkitsee lähteisiin kaikkien haastattelemiensa ihmisten nimet ja haastatteluajankohdatkin päivälleen, syntyy vaikutelma lähes tieteellisestä elämäkerrasta. Roska ei kuitenkaan kirkastu kullaksi, jos pahaa tahtovat haastateltavat höpöttelevät huhuja ja juoruja. Frank Sinatran kuunteleminen muuttui tosin vaikeaksi kirjan lukemisen jälkeen.

En ole lukenut Petri Nevalaisen vielä ilmestymättömiä kirjoja enkä ole projektien kanssa missään tekemisissä. Hänenkin kirjoilleen pitäisi kuitenkin suoda sama ammatillinen kohteliaisuus kuin kaikille muille kirjoille: niitten mahdolliset viat pitäisi todeta vasta kirjojen ilmestymisen ja lukemisen jälkeen.

Auktorisoimattomien kirjojen mahdollisesti yleistyessä ollaan tekemisissä paljon vakavamman asian kanssa kuin suomalaisen tietokirjan uskottavuuden. Ihmisellä ei todellakaan ole yksinoikeutta elämäkertaansa, ei edes elävällä ihmisellä. Julkista työtä tekevällä ihmisellä kaikkien vähiten. Tämä on sananvapauden keskeisiä periaatteita. Minä en voi määrätä mitä minusta kirjoitetaan enkä minä voi määrätä kuka minusta kirjoittaa. Nämä toimet eivät kertakaikkiaan tarvitse hyväksyntääni. Tekojeni arviointiin tai elämäni kuvaamiseen ei tarvita lupaani. Tälle ajatukselle rakentuu länsimainen sananvapaus.

Kukaan ei ole koskaan esittänyt, että lehtien henkilöjuttuihin tarvittaisiin kohteen lupa. Sitä pidettäisiin mielettömänä. Samalla tavalla auktorisoimaton elämäkerta tai henkilökuva liikkuu täysin luvallisilla vesillä.

Kaikenlaisia kirjoja saa kirjoittaa ja kustantaa. Sitten ne luetaan ja julkisessa keskustelussa punnitaan kevyiksi tai painaviksi. Ei tämä sen kummempaa ole.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Vieras (nimimerkki)
onko kyseessä petos, vai mikä laittomuus, rikkomus? ainakin harhanajohtaminen mikäli heille ei ole kerrottu esim loirin ja niinistön suostumattomuudesta sekä haluttomuudesta teosten tekemiseen? "olen kirjoittamassa elämäkertaa tervosta. itse kode ei halunnut mukaan, koska... mutta kertokaa te kaikki mahdollinen törky, jotta saan mahdollsimman myyvän kirjan. laitan vielä sitten varmuudeksi kyllä lisää omia satujani..." miten tämä eroaa aiemmin kohua herättäneistä faktan ja fiktion sekoittamisesta elämänkerroissa? missä linkki niklas herlinin kirjoitukseen?
niklasherlin (nimimerkki)
Lastman (nimimerkki)
Sinusta Jari tarvitse kirjaa kirjoittaa, olet legenda jo eläessäsi.
Sokarates (nimimerkki)
Minusta iskelmälaulajat tai näyttelijät tai rokkarit eivät ole mitään taitelijoita vaan viihdyttäjiä. Edefelt on taitelija, samoin Sibelius ja Eino Leino.
MerjaH (nimimerkki)
Hän on taiteilija jos kuka! Harmi, kun joku kehtaa hänen mielensä pahoittaa.
Van Helsing (nimimerkki)
V-M Loiri osaa erittäin hyvin näytellä taiteilijaa.
Risto Markus (nimimerkki)
Kun osaa "erittäin hyvin näytellä taiteilijaa" on taiteilija itsekin - näyttelijä = näyttämötaiteilija vähintään. Tosin V-M Loiri on kyllä paljon muutakin.
Pia (nimimerkki)
En halua tietää ihmisten yksityisasioista, etenkään kirjailijoiden. Olin lukemassa suomalaisen naiskirjailijan (suomen- ruotsalaisen)kun satuin näkemään hänen TV-avautumisensa alkoholismivuosistaan. Sen jälkeen aloin miettiä vastentahtoisesti, onko tämä sekava kirjoitus siis tehty kännissä. Jätin kirjan kesken, enkä osta enää hänen kirjojaan.
Satunnainen lukija (nimimerkki)
Hieman haiskahtaa, että noille elämäkerroille on tahallaan hankittu etukäteen kohua myynnin edistämiseksi. Auktorisoimattomia elämäkertoja on tehty maailman sivu ja tehdään tästä eteenkin päin. Ja koska taavi tavallisesta ei kukaan koskaan kirjoita elämäkertoja, niin mitään etukäteissensuuria tuskin tarvitaan yksilön suojaamiseksi. Niinistön ja Loirin ammatit ja tehtävät perustuvat julkisuuteen ja sen käyttöön. Sen yhtenä haarana ovat nämä elämäkerrat ja lehtien henkilöjutut.
Kauko Putki (nimimerkki)
Ostajat soitten viimekädessä päättäåvät kirjan menestyksen. Luotetaan kaikesta tulevasta pintakuohubuffeista huolimatta lukijoiden älykkyyteen.
MURSU (nimimerkki)
Lukijat päättää...rahalla, eli ostamalla. Jotakui kaikki sylkevät ja haukkuvat Seiskaa ja Hymyä, mutta suuri joukko vain silti lukee niitä, kaikki moralisoi enemmän tai vähemmän pornoa...ja porno myy, vaikkei kukaan olevinaan ymmärrä miksi. ..."mitä tänään luettaisiin?".
Julli de Marco (nimimerkki)
sitä ihan mitä tahansa saa kirjoittaa lehdessäkään. Ennenkään saanut. Siitähän tulee isot oikeisuvaateet ja julkisen sanan neuvoston käsittelyt ja muut. Eikös nyt ole vielä raskauttavampaa pakertaa kokonainen kirja samaan tyyliin?
Vie rahat (nimimerkki)
Vastuu on siirtynyt vastaanottajalle. Ajattelepa dokumenttia Reindeerspotting: Yhtäkkiä viihde elokuvateattereissa antaa tilaa "dokumentille", joka ei ole sitä, mitä dokumentilta on opittu odottamaan, vaan raakaa kypsän vastakohtana ja samalla totuudellisempi. Siellä on tietoisesti jätetty täyttämättä odotuksen aukkoja, jotka katsoja joutuu päättelemään itse. Onhan se ankaraa opettamista uuteen kokemistapaan? Kontrollin ote on livennyt: ollaan pohjalla ja yksin sekä tekijöinä että kokijoina. Antaa tulla vaan, olen valmis. Mutta voi Jari! Kuinka lehahtikaan ripaus pohjoista tuulta kun kirjoitit "niitten" etkä "niiden". Siitä hipaisu.
Vieras (nimimerkki)
Kun Jari kirjoitit Koljatin annoit esimerkin elämänkerturitaidostasi. Onhan siellä aiemmin ollut Myyräkin, ja mummoni ja Marski. Kaikki ovat taattua kamaa, kiitos niistä. Samaahan se teki Huovinenkin. Ja Arto Paasilinna 2005 ilmestyneessa "Kylmäpihlaja"-kirjassaan (Kuuma tunne, kylmä järki tms). Günter Grass on muuten samalla alalla mainio: kirjoittaa itsestään. terv aLii
Van Helsing (nimimerkki)
90-luvun puolivälissä käytiin O.J.Simpson-oikeudenkäyntiä. Jossain lähetyksessä vilahti kirjakaupan näyteikkuna joka oli täynnä O.J.-aiheisia kirjoja. Siis kymmeniä eri tekijöiden/kustantajien tuotoksia. Siitä näkymästä ymmärsin että kirjojen maailman viimeinenkin ylevyys on poissa.
AgenttiX (nimimerkki)
Onkin hyvä kysymys mikä tekee taitelijasta taitelijan? Olisiko niin että ihaileva yleisö? Noh, yleisö voi olla liian junttia että ihailee omaa keskinkertaisuutta 'taiteilijassa'. Olisiko sitten ylistävät kriitikot? Kriitikon ylistys on kuin kuoleman suudelma 'taitelijan' seuraaville teoksille. No, olisiko sitten yliopistotason koulutus vaikka TaiK:ssa tai Sibiksessä? Ja vielä kun tohtorin arvon hommaa niin on oikea Taiteilija isolla T:lla... Entä historia? Jos vielä taitelijaa arvostetaan laajasti hänen kuoltuaan, olisiko siinä jo taiteilijan nimelle hiven lähtökohtaa? Aleksis Kivi tuli nyt mieleen. Vai riittäisikö vuosikymmenten suosio taiteilija nimen käyttöön? Tul imieleen Eppu Normaali kansan syvien tuntojen ja historiallisen runouden uudelleen tulkki... En tiedä, mitä itse olet mieltä?
pekkatoivonen (nimimerkki)
Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kaikki vuorollaan ovat kirjoittaneet henkilökuvan Jeesuksesta. Kyseiset hengentuotteet on yhdistetty Jeesuksen elämäkerraksi Uudessa Testamentissa.Saatavilla olevien tietojen mukaan kukaan kirjoittajista ei henkilökohtaisesti tavannut kohdettaan eikä näin muodoin kysynyt kohteeltaan lupaa. Teos on saanut runsaasti huomiota ja lukijoita vuosisatojen kuluessa.Se on punnittu samanaikaisesti erittäin kevyeksi ja erittäin painavaksi. On mielestäni kuitenkin suuri puute, ettemme saa takakannen päällyslehdeltä lukea Jeesuksen omaa mielipidettä elämäkerrasta.
MURSU (nimimerkki)
Mitenhän menetellä jos tulisi ohjeistus/sääntö/laki että mikäli toisesta kirjoitettu kirja, niin asianomaiselle josta kirjoitettu varattava --kpl sivuja oma kommenttiin teoksesta.
Vieras (nimimerkki)
No, olisiko Sauli Niinistö taiteilija - niin maan julmetun mahtava persoonallisuus, että hänestä kirjoitetaankin muutama kymmenen elämäkertaa, eikä sittenkään saada joka kolttosta tapetille.
koskela pirjoVieras (nimimerkki)
Herkän ihmisen on tässä maassa paras painua heti koulusta eläkkeelle, niin ei joudu herjausten pihteihin niin todennäköisesti. Oma pieni kansamme on täysin masennettu melko nopeasti näillä sanataitureiden irvailuilla. Ainoat, joiden ei tarvitse pelätä ovat maahanmuuttajat. Heidän kohelluksistaan kirjoittaminen on rasismia.
Hyeena (nimimerkki)
Sananvapautta yritetään rajoittaa kaikin mahdollisin keinoin. Oli kyse sitten nettikirjoittelusta tai vaikkapa kirjan julkaisemisesta. Edistyneimmät sananavapauden rajoittajat ovat valmiita tuomitsemaan hengentuotteen jo ennen sen julkaisemista. Osa tekee sen lähtien omista taloudellisista intresseistä, osa ihan muuten vaan. Joko periaatteellisista syistä tai pelkästään piruuttaan.
Hymiö (nimimerkki)
Kirjan on kuitenkin kirjoittanut kirjailija, joka siten saa mahdolliset tuotot. Aikaa ja työtä panostamalla kohdekin saisi osuuden, mutta nyt ulkopuolisena itkevät kuin pienet herkät lapsoset. Rahaa pitäisi antaa, tuttia.
Hyeena (nimimerkki)
Niklas Herlin tuossa ylempänä oli hädissään elämänkertureista. Nähtävästi taloudellisista syistä. Onhan hän sentään jonkun sortin kustantaja. Hänen oman isänsä "elämänkerta" oli laadittu niillä tiedoilla ja taidoilla mitä oli saatavissa. Haudat ovat hiljaa. Tuskin Niklas on faijansa haudalla edes käynyt. Koko homma kulminoituu sananvapauteen. Siihen, mistä tässä maassa saa puhua tai kirjoittaa. Kirjankustantajille kysymys on rahasta. He vaalivat omaa taloudellista reviriään pätkääkään välittämättä sananvapaudesta. Kukaan ulkopuolinen ei saisi kirjoittaa elävistä tai kuolleista ilman auktorisointia. Niklasta ei ole vielä nähtävästi vieroitettu. Tutti suuhun.
Aulis S (nimimerkki)
Eräs kuuluisin ”lähdekirjallisuuden kukkanen” on lasten satukirja, jonka nimessä esiintyy ...”vasikan ruokkiminen” sanapari. Se esiintyy kymmenissä pro gradutöissä ja kaiketi kahdessa tohtorityössäkin kriittisessä lähdeaineistossa. Kaikissa se on mennyt läpi tarkastajiltakin, vaikka ensimmäisen kerran sen kirjan paljasti jo 1980-luvulla helsinkiläinen antikvaarikauppias satukirjaksi. Suomalaista tuotantoeläintiedettä on siis tehty satukirjoista ja tehdään edelleen. En paljasta sitä kirjaa tässäkään. Aina tarkastan lähdeaineistoluettelon kun satun saamaan aiheeseen liittyvän gradun käteeni. Siitä herääkin kysymys, mitä tekoa ja arvoa on pitkillä lähdeaineistoluetteloilla? Miksi niihin luotetaan, kun kukaan ei kuitenkaan niistä mitään tiedä, tarkasta tai ole kiinnostunut. Elämäkerta on pitkälle lehtikirjoituksen ja kaskujen välimuoto. Kirjallisuudessamme esiintyy kymmenittäin kenraaleitamme, joista alaiset, kiitolliset ja nuolijat ovat kirjoittaneet myöhemmin (päähenkilön kuoleman jälkeen) romaaneja tai ”elämäkertoja” Pelkästään Mannerheimistä oli jossakin vaiheessa jo yli 600 elämäkertaa, tai siihen verrattavaa romaania. Lauri Törniä olisi jatkosodan aikaan pitänyt olla vähintäänkin kuusi henkilöä. Hänet on sijoitettu tekemään ”sankartöitä” kesällä 1944 niin moneen lohkoon ja rintamalle sotaromaaneissa ja muistelmissa. Skitsofrenia olisi ollut, sekä henkistä, että fyysistä Törnillä. Hän oli kuitenkin vain yksi mies ½ miljoonan joukossa. Mikä arvo on ”hyväksytyillä” henkilöromaaneilla tai ”ilman lupaa” kirjoitetuilla tarinoilla? Ei mitään, paitsi jälkimmäisessä päähenkilö ei eläessään pääse muistelemaan omaa hyvyyttään loistavaksi -ei vaan loistavammaksi mitä ikinä!
Vieras (nimimerkki)
Tervo on oikeassa. Mieshän kirjoitti populistisen ja naurettavan teoksen nimeltä Koljatti. Yksi huonoimmista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Paljon ns. mukahauskaa.
Näkökulma (nimimerkki)
Tulipa mieleen muutama vuosi sitten julkaistu kirja tunnetusta naisrunoilijasta. Kirjassa hänet kuvataan, runoilijalle itselleenkin yllätyksenä,lesbona. TV-haastattelussa runoilija totesi tyynesti, että siinä kirjassa nyt vain sattuu olemaan saman niminen henkilö kuin minä olen. Ei se tee siitä minun elämänkertaa.
Varjojen mies (nimimerkki)
Vallan valloittavin ominaisuus taitaa olla naapurin suun tukkiminen. Jo pienenä minäkin opin osoittamaan valtaani ja voimaani lausumalla harkitusti "turpa tukkoon tai se turpoo tukkoon." Sillä pärjäsi hyvin Stadin sokkeloissa. Jälkipolvet katsovat minus oudosti näitä ikitotuuksia heille opettaessani. Olen ihmeissäni. Ehkä ajat ovat muuttuneet.
Penttijuhani (nimimerkki)
eli julkisesta henkilöstä, joka on presidenttiehdokas, ei pelkästää voi vaan pitää kirjoittaa "elämäkertoja." Tosi omituista, että siinä nähdään kritisoitavaa. Tekijä ja kustantaja ovat vastuusta tekeleestään. Siinä kaikki. Kai ehdokkaaasta tarvitaan muutakin kuin asianomaisen luvalla saatua ja julkaistavaa tietoa. Suomi eli alkuaikaansa sovinnaisuuden sensuurissa. Sodan jälkeen ei voinut käyttää tiedon eikä mielipiteen vapautta, vaikka aiheita olisi ollut ja paljon, ml. Mannerheimissa, Paasikivessä ja Kekkosessa sekä Koivistossa. Asianomaiset panivat poliisin, ulko-, sisä- ja puolustusministeriöt sekä puoluetoimistot kansalaisen perään, jos kiilloitettuja imagoja - tai politiikkaa tai sen puutetta - uhattiin. Onko Ahtisaaresta tai Halosesta tehty kunnon juttuja? Kyllähän Suomi on näissä asioissa tosi tosi takapajula. Ei muuta!
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa. Mikäli joku katsoo henkilöään loukatun tai herjatun voi aina nostaa kanteen. Ruususen ja Vanhasen farssi on jo nähty ja oikeuskäsittely osin veroeuroin maksettu. Ehkä olisi parasta vain vaieta kyseenalaiset kirjat kuoliaaksi. Ravintola Laiska Karhussa Helsingin Mechelinikadulla on kokoelma asiakkaiden sinne luovuttamia kirjoja. Kokoelma kulkee virallisesti nimellä "Erityslaatuisten kirjojen nurkkaus". Lukijoiden naurettua Matti, Nykäsen, Meiju Suvaksen tai Martti Vainion elämäkerrolle on pieni kirjasto saanut hieman kansanomaisemman, WC-puuhiin liittyvän nimen. Odotan kiivaasti kustantajan lahjoittavan arvostelukappaleen sekä Niinistön että Loirin tulevista elämäkerroista kulttuurikirjastoomme. En yleensä lue poltiikkojen opuksia, mutta Niinistön itse kirjoittaman vaalikirjan luin kustantajan suosittelemana. Terävä kaveri ja hyvä kirjoittaja, vaikka en kaikkiin Puhemiehen ajatuksiin hippinä voinut yhtyäkään. Ainakin ne olivat hänen omiaan ja rehellisiä. Suosikkikitarististani, Keith Richardsista on kirjoitettu huhuja ja valheita paperitehtaan vuosikapasiteetin verran. Olen lukenut monta elämäkertaa hänestä ja ainoastaan Victor Bocriksen kirjoittama virallinen kirja esittelee ihailemani henkilön hyvässä ja pahassa sellaisena kuin olen hänet tuntenut palleissani 1970-luvulta lähtien. Itse en äijää tunne kuin musiikin kautta. Ehkä elämäkerturin kannattaisi esittää ideansa, pyytää lupa, tutustua taustoihin ja keskustella eri aiheista kuvatun hahmon kanssa. Laadukasta, ei romantisoitua elämäkertakirjallisuutta on joskus miellyttävää lukea.
Vieras (nimimerkki)
Hyvä elämäkerta on hyvä ja huono on huono. Iso osa elämäkerroista on kyllä uskomatonta tuubaa.
valkeus (nimimerkki)

On murheellista, että Jari Tervolle eikä monelle muulle kelpaa Pyhät arvot. On murheellista se, että he eivät ota todesta Jumalan Pyhää Sanaa eivätkä Jeesusta Kristusta, joka rakasti ja rakastaa yhä JOKAISTA ihmistä niin paljon, että kävi lävitse TÄYSIN VAPAAEHTOISESTI raskaan Golgatan tien. ET KOSKAAN PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN JEESUKSEN RAKKAUDEN ja KÄRSIMYKSEN SUURUUTTA!!!
Ihminen murhaa, tappaa, raiskaa, pilkkaa, mutta Jumala RAKASTAA !!
Silti vedotaan aina lähimmäisen rakkauteen, kun meidän tulisi HUOMATTAVASTI ENEMMÄN RAKASTAA JUMALAA ! JOS SINÄ RAKASTAISIT JUMALAA EDES VÄHÄN NIIN VÄHINTÄ MITÄ VOISIT TEHDÄ ON NOUDATTAA HÄNEN SANAANSA JA SAMALLA JUMALAN TAHTOA !!! valkeus.suntuubi.com

Toimituksen poiminnat