Khoikhoit

Käsittämätön onni kohtasi minua viime viikonloppuna. Minun ja perussuomalaisten kansanedustajan Veltto Virtasen huumoriesityksen välillä oli satoja kilometrejä jäätynyttä Itämerta.

Helsingin Sanomain paperilehden mukaan Virtanen esitteli M/S Gabriellalla saavutuksiaan läänintaiteilijana, levylaulajana ja jääkiekkojoukkueen henkisenä valmentajana. Sen on täytynyt olla esityksen huumoriosuus.

Asiaosuudessa Veltto Virtanen piikitteli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia. Hän esitti Jukka Virtasen sanoittaman Hottentottilaulun, jonka aikana persukansa yltyi lyömään tahtia. Kun menoon kyllästynyt risteilyemäntä katkaisi Veltolta sähköt, kansanedustaja pyysi tarkastamaan minkä värinen mies oikein puikoissa on. Tämä huvitti yleisöä.

Helsingin Sanomain nettiversio luonnehti kansanedustaja Veltto Virtasen esitystä rasistiseksi. Kaukodiagnoosin tekeminen on hankalaa, mutta tutkitaan lähteitä. Onko viisikymmentä vuotta vanha Hottentottilaulu rasistinen?

Laulu kertoo khoikhoi-heimoon kuuluvan Huua Kotti –nimisen pojan kasvusta sankariksi. Virtanen käyttää Huua Kotista nimitystä hottentotti. Hollantilaisperäinen nimitys viittaa khoikhoi-kansaan kieleen, joka hollantilaisten valloittajien mielestä kuulosti muka änkytykseltä ja nikotukselta. Tässä yhteydessä jätän mainitsematta miltä hollannin kieli minusta kuulostaa. Loukkaavuudestaan huolimatta hottentotti-nimitys oli yleinen.

Rasistisena pidetään usein ihmisen ihonvärin tarpeetonta mainitsemista tai toistamista. Huua Kotti mainitaan mustaksi pariin kertaan. Oliko se viisikymmentä vuotta sitten opetusmielessä tarpeellista toistoa sen ajan lapsille, joille laulu oli suunnattu? Vaikea sanoa. Joka tapauksessa Huua Kotin mustuus on asiavirhe.

Khoitkhoit eivät ole mustia ”kuin pesty noella”, kuten Virtanen väittää. Kellertävät khoikhoit ovat selvästi vaaleampi-ihoisia kuin heidän kanssaan samaan kansanryhmään kuuluvat bušmannit.

Virtasista tämä Jukka sanoi Ilta-Sanomissa, että hänen mielestään hänen sanoituksensa on ”ajankuva, joka ei loukkaa ketään”. Ajankuvasta puhumalla luulen Jukka Virtasen tarkoittavan sitä, että hän ei enää sanoittaisi laulua näin. Nyt tiedämme millaisissa oloissa pienet ei-valkoiset heimot elivät vuosikymmeniä Etelä-Afrikassa. Aiheesta ei enää helposti irtoa hassua lastenlaulua. Silti Hottentottilaulun luokitteleminen rasistiseksi vaatii kireää pipoa. Tunnetusti se vaikeuttaa veren virtaamista päässä, ja ajatuksen juoksua.

Tunnen hyvin Veltto Virtasen rasittavan tavan esiintyä, mutta en nyt tämän hottentolloilun perusteella pidä häntä rasistina. Pöljä, arvostelukyvytön ja tyylitajuton hän kyllä on. Oliko hän vakavissaan sitä mieltä, että viihteelle vaihtaneitten persujen risteilyllä esitetty Hottentottilaulu edistää kansojen välistä ystävyyttä? Laivalla vaikutti kolmensadan persun lisäksi kuusisataa irakilaista. Velton tajunnanvirta kiihdytti persuja ja Viking Linen tiedottajan mukaan ”yleisön keskuudessa alkoi esiintyä aika vahvojakin sopimattomia kommentteja”. Kyllä on täytynyt olla lystiä olla irakilainen perussuomalaisten risteilyllä.

Khoikhoi-kansan naiset tunnistaa muuten steatopygiasta eli rasvapakaraisuudesta. Elämäntavan muuttuessa khoikhoi-naisilla epätavallisen suuri osa rasvasta kerääntyy lantioille ja etenkin pakaroihin. Muu vartalo pysyy hoikkana. Pienellä pohjoiseurooppaisella kansanryhmällä, persuilla, rasva ei keräänny heidän nimestään huolimatta takapuoleen, vaan vatsaan. Asian pani merkille persujen kansanedustajaehdokas Jussi Halla-aho. Hänen mielestään risteilytunnelmaa latisti se, että ”roikkupöksyisiä, isomahaisia ja perskännisiä, seuraavissa eduskuntavaaleissa oman ilmoituksensa mukaan ziljoona ääntä kokoavia varavaltuutettuja oli häiriöksi asti”.

Kai Halla-aho omansa tuntee.