Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Kiljusen ääni
Eduskunnan puhemiehen vaalissa kiinnitin huomioni pääasian lisäksi sivuseikkaan.
Keskiviikon Iltalehden otsikossa kerrottiin demareitten kansanedustajan Kimmo Kiljusen äänestyskäyttäytymisestä otsikolla: ”Äänestin Saulia!” Leipätekstissä Kiljusta siteerattiin: ”Minä muuten kirjoitin sinne ’Niinistö’.” Edustaja Kiljunen tarkoitti mitä ilmeisimmin sinne-sanalla äänestyslippua.
Julkisuudessa Kiljusta on pidetty puhemies Sauli Niinistön säästökuurin äänekkäimpänä kriitikkona, joten ällistyttävän äänestystuloksen jälkeen Kiljunen tietysti arvasi, että häneltä tullaan kysymään, ketä hän äänesti. En kuitenkaan kiinnostunut siitä, ketä Kiljunen äänesti, vaan ketä hän jätti mahdollisesti äänestämättä.
Jos Iltalehden Kiljus-sitaatti pitää paikkansa ja hän todella kirjoitti äänestyslippuunsa ”Niinistö”, niin silloin hän ei äänestänyt Sauli Niinistöä, vaan hänen äänensä hylättiin. Tämä johtuu tietenkin siitä, että ”Niinistö” ei ole yksiselitteinen kannanilmaus eduskunnassa, jossa istuu kaksi Niinistöä, kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreitten Ville Niinistö.
Keskiviikkoisessa vaalissa hylättyjä äänestyslippuja oli viisitoista ja suurimpaan osaan niistä oli kirjoitettu ”Niinistö”. Tämä on todella hienostunut tapa protestoida Niinistöä vastaan tai sitten vain pelkkää hölmöilyä. Eduskunnan kyseessä ollessa on vaikea kallistua kumpaankaan suuntaan tässä kysymyksessä.
Iltalehden mukaan hylätyissä äänissä kannatettiin myös ”Kirppu-Kiljusta” ja edustajaa nimeltä ”xxxx”. ”Kirppu-Kiljunen” viittaa tietenkin suomalaisen parlamentaarikon kärsimyksiin ulkomaisissa säästöhotelleissa. Edustaja ”xxxx” on täysin tuntematon kansanedustaja. Sen sijaan edustaja ”zzzz” olisi helppo henkilöidä. Se tarkoittaa ministeri Astrid Thorsia, jolla on tapana torkahdella eduskunnan täysistunnossa. Hän jäi tällä kertaa täysin vaille kannatusta.
Joka tapauksessa jaksan aina ilahtua edustajien tavasta riehaantua perustuslain kirjoittajan selvästi karnevaaliksi tarkoittamassa puhemiehen vaalissa. Vasta vaalin jälkeen kansanedustajilla on tapana huolestua eduskunnan arvovallan mahdollisesti kärsimistä vaurioista.
Itse draaman päähenkilö Sauli Niinistö on ehtinyt skandaaliviikon aikana etusivujen mukaan paitsi liikuttua kansan tuesta myös paljastua virkamiehiä ja -naisia itkettäväksi, huutavaksi ja ovia paiskovaksi despootiksi. Kiirettä on pitänyt.
Kokoomuksen mielestä Niinistö on marttyyri, joka joutuu eduskunnan kulujen sankarillisen leikkaamisen vuoksi kestämään puskasta ammutun raukkamaisen nuolisateen. Niinistö-kriitikoitten mielestä kyse ei ole lainkaan säästökuurista. Heidän mielestään normaalisti miestenhuoneessa poistettava aine on jo pitkään varastoitunut kansansuosionsa ylpistämän Niinistön päähän. Jos eduskunnan puhemies olisi naisten käsilaukku, hän olisi vuittonmainen. Näin olen tulkinnut Niinistö-kriitikoitten kuoroa, joka haluaa pysyä enimmäkseen nimettömänä, mutta äänekkäänä.
Niinistöä arvostelevien ongelma on siinä, että eduskunnan puhemies on toistaiseksi pidättäytynyt raivoamasta julkisesti. Naisiakaan ei ole itketetty. Kansakunnan muistissa presidentinvaalin tappion hetkellä Sauli Niinistö suutelee televisiokameroitten edessä galantisti Tarja Halosen kättä pyydettyään sitä ennen toimenpiteeseen madamelta luvan. Se on liian vahva kuva nimettömällä kulkupuheella kumottavaksi.
Ymmärrän Niinistön arvostelijoitten suuttumuksen. Tähän mennessä on näyttänyt siltä, että Arkadianmäellä vaikuttaa vain yksi ritari ja iso joukko kelmejä. Puhemiehen vaalin jälkeen tilanne on sama, ellei vielä mustavalkoisempi.
Tämä ei jää tähän.

Kommentoi 44 kommenttia